Puffing Billy on varhainen brittiläinenhöyryveturi, jonka insinööri William Hedley, hänen alaisensa Jonathan Forster ja seppä Timothy Hackworth rakensivat Wylamin kartanon omistajalle Christopher Blackettille vuosina 1813–1814. Se on maailman vanhin säilynyt höyryveturi[1] ja ensimmäinen, jota käytettiin kaupallisessa liikenteessä. Sen tehtävänä oli vetää hiilijunia kaivokselta kahdeksan kilometrin päässä sijaitsevaan satamaan Newcastle upon Tynessä. Veturilla on myös sisarveturi Wylam Dilly, joka valmistui 1815.
Puffing Billyn ongelmana oli aluksi se, että veturi oli liian painava rautatiellä, joka oli rakennettu hevosvetoisille junille, minkä takia se rikkoi kiskoja. Tämä ongelma korjattiin tekemällä veturista neliakselinen. Myöhemmin Hedleyn ryhmä kehitti L:n muotoiset kiskot, joilla vähennettiin kiskoilta suistumisia. Parempien kiskojen myötä veturista tehtiin jälleen kaksiakselinen. Veturin huippunopeus oli noin 8 kilometriä tunnissa, joten se oli hyvin hidas. Tämä johtui koneen yksisylinterisyydestä ja vähäisestä höyrynpaineesta.
Vuonna 1862 Edward Blackett lainasi Puffing Billyn Patenttitoimiston museolle (nykyinen Lontoon tiedemuseo) ja myöhemmin hän myi veturin museolle 200 punnalla.
Tämä rautateihin tai rautatieliikenteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Puffing Billy (locomotive)
