Puertoriconmastiffi (Gran Mastín de Borínquen) on puertoricolainenkoirarotu, joka tunnetaan myös nimillä borínquenmastiffi, borínquen becerillo ja maatilankoira. Se on nykyisin harvinainen.
Luonne ja käyttäytyminen
Rotu on jalo ja rohkea, omistajaansa kohtaan uskollinen ja miellyttämisenhaluinen. Siihen aikoinaan yhdistetty verenhimoisuus johtui siitä, että siltä puuttuivat oikeanlaiset kontaktit ihmisten kanssa.
Alkuperä
Puertoriconmastiffi on maansa ainoa alkuperäinen koirarotu. Sen historia liittyy tiiviisti yhteen espanjalaistenKaribian ja latina-Amerikan siirtomaavallan kanssa: se polveutuu sotakoirana käytetystä espanjanmastiffista, paikallisista syrjäseudun koirista (espanjaksi perros jibaros) ja latinalaisamerikkalaisista molosseista. Kaikki edellä mainitut tuotiin saarelle suojelukoiriksi, jollaisina ne toimivat siirtomaa-ajoilta aina 1900-luvun alkupuolelle asti.
Vuosisatojen ajan espanjalaiset maaherrat ja aateliset pitivät rotua suojelu-, taistelu- ja metsästyskoirana. Noihin aikoihin sen saalis oli lähes aina ihminen, varsinkin espanjalaisten encomiendan kaudella 1500-luvun alkupuolella. Se kykenee yhä päihittämään villihärän, villisian ja toisen koiran. Munkki Bartolomé de las Casas on kuvaillut sitä verenhimoiseksi: jos sen annetaan, se taistelee loppuun saakka kuten se teki siirtomaa-ajalla konkistadoreita taistelu- ja sotakoirana palvellessaan.
Moni puertoriconmastiffi kuoli suojellessaan espanjalaisia isäntiään espanjalais-intiaanisodissa. Eräs esimerkki on Don Sancho de Arangon tapaus vuodelta 1513, joka mainitaan tri. Ricardo E. Alegrian teoksissa Discovery, Conquest and Colonization of Puerto Rico ja Apuntes para la Historia de Humacao. Niissä viitataan karibialaisten kannibaalien Cayarabon-joen (nykyisin Loiza) viljelmiä vastaan tekemään hyökkäykseen.
Se oli niin väkivaltainen että sankarillisesta puolustuksesta huolimatta moni kuoli karibialaisten ampumiin nuoliin. Intiaanit vangitsivat Don Sancho de Arangon, mutta hänen koiransa Becerillon (kuuluisa "Borínquen kauhu") hurjat hyökkäykset pakottivat heidät vapauttamaan verta vuotaneen omistajan. Tämä rohkea eläin, jonka jotkut väittävät olleen todellisuudessa Juan Ponce de Leónin omistama, taisteli loppuun asti kuten sen poika Leoncillo. Molemmat kuolivat taistelun jälkiseurauksena nuolten sisältämään myrkkyyn.
Vasta 1800-luvun lopulla paikalliset huomasivat tämän rodun ja alkoivat pitää sitä sokeriruoko-, tupakka- ja kahviviljelmien vahtina. Se on alkuperältään ja tyypiltään ns. "vanha maalaiskoira" joka on sopeutunut Puerto Ricon kaikkiin olosuhteisiin sademetsäalueen kylmistä vuoristoista kuumiin maaseutukukkuloihin ja trooppisiin laaksoihin.
Borínque (useimmiten boricua) on puertoricolaisten käyttämä nimitys omasta kansastaan. Karibian kennelliitto eli Sociedad Cynologica Caribena (S.C.C.) hyväksyi puertoriconmastiffin vuonna 1979. Sen palauttamiseksi Karibian koiranharrastajien suosioon on tehty kovasti työtä, minkä ansiosta sitä kohtaan ollaan onnistuttu herättämään suuri kiinnostus. Maalaiset tulevat läheltä ja kaukaa hankkimaan pennun vaihtokaupaksi tuotteista, kanoista, vuohista, sioista tai vaikkapa pelkästä ystävyydestä ja kädenpuristuksesta.
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista. Alkuperäinen artikkeli: en:Gran Mastín de Borínquen
