Sextus Propertius (noin 47 eaa. – 15 eaa.) oli roomalainen runoilija. Hän kirjoitti etupäässä eroottisia elegioita, joissa rakkauden kohteena oli Cynthia-niminen nainen.^[1]

Sextus Propertius kuului varakkaaseen assisilaiseen ritarisukuun. Rooman sisällissodassa hän mentti sekä isänsä että omaisuutensa. Hän lähti Roomaan opiskellakseen asianajajaksi, mutta käytti siellä aikansa ylistääkseen runoillaan kevytmielistä rakastettuaan. Ensimmäinen hänen runoteoksistaan oli Monobiblos (28 eaa.). Sen jälkeen hän sai kontakin Maecenaan kirjallisuuspiiriin, erityisesti Ovidiukseen. Myöhempienkin teosten aiheena on rakkaus Cynthiaan, mutta uusina aiheina tulevat välirikko Cynthian kanssa ja tämän kuolema. Hän sovelsi myöhempiin runoihinsa kreikkalaisen Kallimakhoksen Aitia-teoksen tematiikkaa Rooman oloihin. Sextus Propertiuksen tunnetuin runo on Elegioiden kuningatar.^[1]

• Cornelius Paulluksen puoliso Manalassa, teoksessa: Helikonin lähde: maailmanlyriikan suomennoksia, suom. Lauri Viljanen, WSOY 1951
• Elegiat: I: 14, suom. Päivö Oksala, teoksessa: Rakkausrunoja: valikoima maailmankirjallisuudesta, , Helsinki: Otava 1953
• Elegiat: I: 18, suom. Päivö Oksala, teoksessa: Maailmankirjallisuuden mestarilyriikkaa, toim. Maunu Niinistö, WSOY Helsinki 1967
• Ihanaa oli viime yönä tuikkujen hämyssä riidellä, teoksessa: Rakkaus ei koskaan lepää: antiikin runoja rakkaudesta, suom. ja toim. Arto Kivimäki ja Sampo Vesterinen, Helsinki: Tammi 2001 ISBN 951-31-1884-3
• Ystävälle, teoksessa: Rakkaus ei koskaan lepää: antiikin runoja rakkaudesta

• Propertiuksen Elegiat (The Latin Library) (latinaksi)