Runko oli viisi metriä pidempi kuin projektissa 659, jolloin veneisiin saatiin mahtumaan kahdeksan ohjusta. Niissä oli myös samanlainen tutka kuin projektissa 651 (Nato-raportointinimiJuliett), joten veneeseen voitiin sijoittaa P-5:n pohjalta kehitetty meritorjuntaohjus P-6. Veneiden ensisijainen tarkoitus oli toimia Yhdysvaltain laivastonlentotukialuksia vastaan, joiden A-3 Skywarriorit uhkasivat Neuvostoliittoa ydiniskulla. Läntisten arvioiden mukaan kaikkien ohjusten laukaisu kesti 20 minuuttia, ja sen voi tehdä vain pinnalta. Sen jälkeen veneen oli ohjattava ohjukset datalinkin välityksellä maaliin sukellusveneen tutkan lukemien mukaan.
P-6-ohjuksen kantomatka oli 150—200 km, mutta 1970-luvun lopussa Yhdysvaltain lentotukialusryhmien ilmasuoja laajeni 250–300 km:iin F-4 Phantomin AIM-7-ohjuksen ja E-2A-koneiden myötä.
Pohjoinen laivasto nimetty 15. tammikuuta 1978 K-86 modernisoitu 1978-joulukuu 1984 projekti 675N nimetty 8. huhtikuuta 1985 KS-86 poistettu 24. kesäkuuta 1991
Pohjoinen laivasto nimetty 3. marraskuuta 1967 Krasnogvardeets nimetty 7. heinäkuuta 1994 B-22 modernisoitu joulukuu 1985 - joulukuu 1990 projekti 675MKV poistettu 15. heinäkuuta 1994
Pohjoinen laivasto nimetty 15. tammikuuta 1978 K-62 modernisoitu 21. joulukuuta 1978 - 9. maaliskuuta 1982 projekti 675MK poistettu 19. huhtikuuta 1990
Tyynenmeren laivasto modernisoitu 28. lokakuuta 1972 - 21. joulukuuta 1977 675MK nimetty 25. heinäkuuta 1977 K-94 nimetty 28. huhtikuuta 1992 B-94 poistettu 3. heinäkuuta 1992
Tyynenmeren laivasto modernisoitu 24. marraskuuta 1982 - 25. syyskuuta 1988 675MKV nimetty 28. huhtikuuta 1992 B-134 poistettu 5. heinäkuuta 1994
Projektin aluksista modernisoitiin 15. Niihin asennettiin 1970-luvulla P500 Bazalt -ohjukset ja edelleen 1980-luvun alussa P1000 Vulkan -ohjukset. Ensimmäisenä modernisoitiin projektissa 675MU K-28, mitä seurasi yhdeksän muuta projektissa 675MK. K-48 modernisoitiin ilman Bazalt ohjuksia projektina 675K. Vladivostokissa modernisoitavana olevan K-10 Vulkan-ohjusten asentaminen peruutettiin rahoituksen puuttuessa. Vuodesta 1978 joulukuuhun 1984 modernisoitiin K-86 (ex-K-170) Severodvinskissä sukeltajien emälaivaksi, jolloin ohjusten laukaisuun tarvittavat järjestelmät poistettiin.[3]
Gardiner, Robert (toim.): Conway's All the World's Fighting Ships 1947–1995. Lontoo, Englanti: Conway Maritime Press, 1995. ISBN 0-85177-605-1(englanniksi)
Hampshire, Edward: Soviet Cruise Missile Submarines of the Cold War. (New Vanguard 260) Osprey Publishing, 2018. ISBN 978-1-4728-2499-8(englanniksi)