Musta pää ja selkä, valkea rinta, maissa pysty istuma-asento. Pohjankiisla on hiukan suurempi kuin etelänkiisla: Pituus on 40–44 cm ja siipien kärkiväli 64–75 cm.
Levinneisyys
Pohjankiisla pesii luodoilla, saarilla ja rannikoilla kaukana pohjoisessa. Se siirtyy talveksi hiukan etelämmäksi jään rajaa seuraten. Suomessa laji on erittäin harvinainen. Ensimmäisen kerran laji tavattiin Korppoosta 1901. Vuonna 1902 Suomessa todettiin poikkeuksellinen pohjankiislojen massaesiintyminen. Jäämerellä riehunut talvimyrsky toi pohjankiisloja erityisesti Itä-Suomeen.[2] Vuonna 1964 Suomesta löytyi kuollut pohjankiisla, 1986 elävä yksilö, joka kuitenkin kuoli seuraavana vuonna Korkeasaaressa. Viimeisin havainto on vuodelta 1988, kun löytyi kalaverkkoon kuollut yksilö.[3]
Lisääntyminen
Pohjankiisla tekee vain yhden munan kerrallaan.
Ravinto
Pohjankiislat syövät enimmäkseen kalaa, mutta myös meren selkärangattomia.
↑BirdLife International: Uria lomviaIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 2.6.2014. (englanniksi)
↑Kauppinen, Jukka: Hämmästyttävä monimuotoisuus. Luonnon tapahtumia, kansan tietoa, museohavaintoja. Kuopion luonnontieteellisen museon julkaisuja 7. Hämeenlinna 2007, s. 82–85.