Albumi sai hyvän vastaanoton. Infernon Ari Nuopponen piti albumia ensitahdeistaan lähtien edeltäjiään lupaavampana teoksena, joka oli tuotannon selkeästi yhtenäisin teos, aiempien albumien sisältäessä häiritseviäkin irtokappaleita.[4]Soundin Mape Ollila totesi levyn aiheuttavan tuttuun tapaan miedon ähkyn tiiviissä äänimeressään, mutta sanoi pitävänsä siitä kyytiin päästessään. Kappaleita hän kuvaili edeltävän Omega Arcane -albumin tuotoksia lyhyemmiksi ja virtaviivaisemmiksi.[5]