Puolue sai alkunsa maaliskuussa 2014, kun MadridinComplutensen yliopiston professori Pablo Iglesias ja joukko muita tieteen, kulttuurin ja journalismin edustajia sekä aktivistia julkistivat manifestin kansalaisten tyytymättömyyden kanavoimisesta poliittiseksi liikkeeksi.[4]
Podemosin aatemaailmaa on kansainvälisessä lehdistössä verrattu Kreikan SYRIZA-puolueeseen, joka on syntynyt vastalauseena korkealle työttömyydelle ja talouskuripolitiikalle, ja joka toimii vahvasti internetin kautta.[5][6]
Podemos määrittelee, ettei ole perinteinen poliittinen puolue, vaan väline, jolla kansa saa sille kuuluvan päätäntävallan. Puolue koostuu löyhästi organisoiduista paikallisryhmistä, eikä puolueella ole virallisia jäseniä. Podemosin tavoitteena on ”avoin, elävä ja muuttuva liike, johon kuka tahansa voi osallistua.”[7]
Espanjan kunnallis- ja aluevaaleissa toukokuussa 2015 Podemos osallistui kansalaisliikkeiden muodostamien listojen kautta. Madridin pormestariksi nousi Ahora Madrid -liikkeen Manuela Carmena ja Barcelonan pormestariksi Barcelona en Comú -liikkeen Ada Colau. Molemmat liikkeet olivat lähellä Podemosia ja ammensivat sen tavoin kasvualustansa 15-M-liikkeen myötä syntyneestä kansalaisliikehdinnästä.[9].
Espanjan parlamenttivaaleissa 2015 Podemos saavutti 69 paikkaa parlamenttiin. Podemos osallistui vaaleihin osin aluevaalien tavoin osana kansalaisliikkeiden muodostamia koalitioita. Kataloniassa Podemosta edusti koalitio En Comú Podem, GaliciassaEn Marea ja Valencian itsehallintoalueellaCompromís - Podemos - És el moment.[10]. Espanjan senaattiin Podemos sai yhteensä 16 paikkaa[11].
Marraskuun 2019 vaaleissa Podemos oli mukana vaaliliitossa Unidas Podemos, jossa oli mukana tärkeimpänä puolueena Pablo Iglesiasin johtama Podemos sekä pienempi Izquierda Unida (Yhdistynyt vasemmisto).[12]
Espanjan marraskuun 2019 ennenaikaisissa parlamenttivaaleissa Unidas Podemos putosi kevään 42 paikasta 35:een.[13] Tammikuussa 2020 PSOE-puolueen pääministeri Pedro Sánchez sai parlamentin luottamuksen uudelle hallitukselleen. Parlamentin äänestyksen myötä Espanja sai demokratian ajan ensimmäisen koalitiohallituksen. Sánchezin sosialistipuolue PSOE oli sopinut hallitusyhteistyöstä vasemmistolaisen Podemos-puolueen kanssa. Hallitus muodostettiin Katalonian tasavaltalaisen vasemmistopuolueen ERC:n avulla. Se lupasi äänestää tyhjää luottamusäänestyksessä ja vastineeksi Sánchez lupasi istua samaan neuvottelupöytään Katalonian separatistien kanssa.[14] Vasemmistolaisen Podemos-puolueen johtaja Pablo Iglesias tuli yhdeksi hallituksen varapääministereistä toimialanaan sosiaalisiin oikeuksiin ja kestävään kehitykseen liittyvät asiat.[15]
.svg){kind=small}
.jpg)
