Pispalan haulitehdas on entinen hauleja valmistanut tehdas Tampereen Pispalassa. Haulien teollinen valmistus alkoi Tampereella vuonna 1856 (toinen lähde: 1859), jolloin Pyynikinharjun etelärinteeseen rakennettiin matalahko puurakenteinen haulitorni. Kyseinen torni on myöhemmin purettu.
Nykyisen, 55 metriä korkean Pispalan haulitornin rakensi Oy K. Hjorth Ab vuonna 1908 Pispalanharjun pohjoisrinteeseen. Pispalan haulitorni on ainoa Suomessa jäljellä oleva haulien valmistukseen käytetty torni. Haulien valmistus tornissa lopetettiin vuonna 1972. Hjorth kertoi tehtaansa pystyneen tuottamaan 300 000 haulikiloa vuodessa. Tornin teräsrakenteet on valmistettu Saksassa Kruppin tehtailla. Torni peruskorjattiin vuoden 2020 aikana.
Tehtaalle toimitettu lyijy sulatettiin ensiksi alhaalla padassa ja siihen lisättiin kaksi prosenttia antimonia. Antimonin ja lyijyn atomit ovat erikokoisia, ja näitä sekoitettaessa lyijy kovenee. Tällöin puhutaan karkaistuista hauleista. Sulaan seokseen lisättiin vielä arsenikkia, joka poisti seoksesta venyvyyden ja lisäsi pisartuvuutta. Tämän jälkeen lyijyseos valettiin harkoiksi.[1]
Haulimestari kiipesi torniin yleensä neljän aikaan aamulla sytyttämään tulen. Kylminä talviaamuina lyijypadan lämpiäminen saattoi kestää useita tunteja. Pataan mahtui kerrallaan 400 kiloa lyijyä. Lyijy hinattiin harkkoina ylös tornin huipulle valuverstaaseen. Tornin kehikkorakenteen keskellä oli koko tornin korkuinen hauliputki. Hauliputken yläpäässä oli vaihdettavat erikokoiset seulat, joiden läpi sula lyijy pääsi putoamaan alas. Pudotessaan lyijy pisartui halutun kokoisiksi hauleiksi. Lyijy nostettiin seulan päälle käsikauhalla. Pisaroista muotoutui pallomaisia hauleja, kun ne pyörivät ja jäähtyivät pudotessaan vapaasti alas. Jäähtymisen varmisti alhaalla oleva vesiastia.[1]
Alhaalla olevassa haulitehtaassa haulit kuivattiin ja seulottiin, jolloin muotovialliset haulit poistettiin. Lopuksi haulit kiillotettiin grafiittirummussa. Tehtaan naiset ompelivat pusseja, jotka täytettiin hauleilla.[1]
Pispalan moreeni Ry:n mukaan kilpailu oli kovaa. Vanhan Pyynikin haulitehtaan yrityssalaisuuksien vuotivat ja tamperelaiset pyörittivät Lahdessa vuosina 1906–1909 kilpailevaa haulitehdasta. Pispalan Haulitehtaan työväestön muodostivat kaksi perhettä: Heinäset ja Järvensivut.[1] Tehtaan johto teki näiden perheiden kanssa elinikäiset sopimukset, jotka velvoittivat perheitä pitämään salassa kaiken haulien valmistukseen liittyvän.[1]
Nykytilanne
Haulitornin siluetti kesällä 2007.
Pispalan haulitehtaan alue on säilynyt hyvin. Se on rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävä rakennuskokonaisuus. Alue koostuu haulitehtaasta ja -tornista, sekä niiden ympäristöön rakennetuista asuinrakennuksista. Haulitorni on maisemallisesti näkyvällä paikalla ja siitä on muotoutunut Pispalan symboli ja maamerkki, joka on tunnustettu valtakunnallisesti merkittäväksi kohteeksi. Haulitehdas ja -torni on suojeltu[2].
Kotiseutuyhdistys Pispalan Moreeni sai vuonna 1990 Tampereen kaupungilta hallintaoikeuden haulitehtaan tehdasrakennukseen. Yhdistys on kunnostanut rakennuksen talkoovoimin kokous- ja juhlatilaksi. Pysyvän valaistuksen haulitorni sai vuonna 2009. Torni on suljettuna yleisöltä.
Torni peruskorjattiin vuoden 2020 aikana. Peruskorjauksessa torni purettiin osiin, kunnostettiin purettuna ja maalattiin kauttaaltaan. Myös tornin perustuksia vahvistettiin. Lopuksi torni rakennettiin uudelleen lokakuussa 2020.[3] Korjauksen budjetti oli noin 1,6 miljoonaa euroa.[4] Alkuperäisen suunnitelman mukaan kunnostuksen oli määrä tapahtua vuonna 2019,[5] mutta koska tarjouskilpailussa tuli vain yksi tarjous, se järjestettiin uudelleen erilaisella urakointitavalla.[6]
Tornin kunnostus alkoi 31. maaliskuuta 2020 haulitornin purkamisella.[3] Haulitornin korjaussuunnittelun teki A-Insinöörit.[7] Haulitornin pystytys takaisin paikalleen korjauksen jälkeen alkoi 6. lokakuuta 2020.[8] Pystytys saatiin valmiiksi, kun tornin yläosa nostettiin paikoilleen 14. lokakuuta 2020.[9]
