Pirkko Muikku-Werner

Pirkko Muikku-Werner (s. 28. elokuuta 1947[1]) on suomalainen kielentutkija ja emeritaprofessori. Hän toimi Itä-Suomen yliopiston suomen kielen professorina vuosina 2005–2015.[2] Muikku-Werner on tutkinut jokapäiväisten vuorovaikutustilanteiden kielenkäyttöä, ironiaa ja pragmatiikkaa. Hän on tutkinut muun muassa kohteliaisuutta, ilkeilyä ja suomen kielen fraaseja. Tutkimusaineistona on ollut syntymäilmoituksia ja kuolinuutisia – eli ”kielen käyttöä kattavasti elämän varrelta syntymästä kuolemaan".[2][3]

Teoksia

  • Kielenhuollosta tieteelliseen kirjoittamiseen. Katsaus korkeakoulujen kirjallisen viestinnän opetukseen. Minna-Riitta Luukka, Pirkko Muikku-Werner. Korkeakoulujen kielikeskus 1992.
  • Mämmin ja makkaran maa: kulttuuritietoa meille ja muille. Hannele Dufva, Pirkko Muikku-Werner, Eija Aalto. Korkeakoulujen kielikeskus 1993.
  • Impositiivisuus ja kielellinen variaatio. Julkisten keskustelujen käskyt ja kysymykset kielenopetuksen näkökulmasta. Väitöskirja. Joensuun yliopisto 1993.
  • ”Jättä minut rauhaan, hävi heti”. Suomalaisten ja suomenoppijoiden pyynnöt ja anteeksipyynnöt. Jyväskylän yliopisto 1997.
  • Kielipoliisin käsikirja. Pirkko Muikku-Werner (toim.) Tammi 2005.
  • Sillä tavalla! Pirkko Muikku-Werner (toim.). Tammi 2006.
  • Suurella sydämellä ihan sikana. Suomen kielen kuvaileva fraasisanakirja. Pirkko Muikku-Werner, Jarmo Harri Jantunen, Ossi Kokko. Gummerus 2008.
  • Tositarkoituksella. Näkökulmia kontakti-ilmoituksiin. SKS 2009.
  • Ilkeilyn kahdet kasvot. Vastapaino 2012.

Lähteet

  1. ↑ Ulla Paavilainen (toim.): Kuka kukin on. Otava, 2015.
  2. ↑ a b Ilkeyskirjailija tuntee herjat ja pilat Helsingin Sanomat. 6.9.2012. Arkistoitu 8.3.2016.
  3. ↑ Päivystävä humanisti Pirkko Muikku-Werner löytää kielestä Piileviä merkityksiä Crossling-olkkari-blogi, Kolumni on julkaistu sanomalehti Karjalaisessa 28.11.2015.

Aiheesta muualla