Linnun pituus on 32–39 senttiä. Juhlapukuinen koiras on helppo tuntea sen valkoisesta alapuolesta, mustasta selästä ja mustavalkoisesta päästä. Koiraan päässä on selkeä valkoinen alue, joka ulottuu silmistä niskaan[2]. Nokka on vaalea. Naaras muistuttaa pientä telkkänaarasta, mutta poskessa on valkoinen laikku. Pikkutelkkä on pienempi ja vaaleampi kuin kaksi muuta telkkälajia[2].
Vanhin amerikkalainen pikkutelkkäkoiras on ollut 15-vuotias ja naaras 12-vuotias.
Levinneisyys ja elinympäristö
Pikkutelkkä pesii Pohjois-Amerikan pohjoisosissa.[2] Se talvehtii Meksikonlahdella ja Yhdysvaltojen länsi- ja itärannikoilla. Pikkutelkkä harhautuu toisinaan Eurooppaan. Sitä tarhataan yleisesti, ja Suomessa tavattu pikkutelkkä on todennäköisesti tarhakarkulainen. Pikkutelkkä pesii pienillä järvillä ja lammilla, ja talvehtii merialueilla.
Lisääntyminen
Pikkutelkän pesä on vanhassa kultatikan (Colaptes auratus) kolossa tai muussa puunkolossa. Munia on 6–11 ja naaras hautoo niitä 28–33 päivää. Naaras on erittäin pesäpaikkauskollinen palaten samaan pesäkoloon keväästä toiseen.
Ravinto
Pikkutelkkä sukeltaa pohjasta vesihyönteisiä ja nilviäisiä sekä jonkin verran myös siemeniä.
Lähteet
↑BirdLife International: Bucephala albeolaIUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.6.2014. (englanniksi)
↑ abcdPalmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 5. Sydän–Öljykala, s. 1849. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02059-5
Aiheesta muualla
Hottola, Petri 1988: Pikkutelkkä Bucephala albeola ensi kertaa Suomessa. - Lintumies 5.1988 s. 224-225. LYL.