Piero di Cosimo de’ Medici (1416 – 2. joulukuuta 1469) toimi viiden vuoden ajan Firenzen hallitsijana vuosina 1464–1469. Hän oli Cosimo de’ Medicin ja Contessina de’ Bardin poika. Piero de’ Medicin onnistuneet sotatoimet auttoivat säilyttämään hänen isänsä Cosimon arvovallan.^[1]

Piero de’ Medici kärsi koko ikänsä pahasta kihdistä, joka oli Medicien suvun perinnöllinen vaiva. Piero oli niin pahasti kihdin rampauttama, ettei hän usein pystynyt liikkumaan lainkaan. Vuonna 1466 hän havaitsi salajuonen, jonka tavoitteena oli syöstä hänet vallasta. Piero de’ Medici osoitti silloin suurempaa rohkeutta kuin kukaan olisi osannut odottaa, ja antoi kannatuttaa itsensä Firenzeen, missä hän voitti vihollisensa. Kun Venetsia aloitti uuden sodan Firenzeä vastaan, Piero de’ Medici solmi liiton Milanon ja Napolin kanssa, kukisti kondottieeri Bartolommeo Colleonin Imolassa ja valloitti vuoden 1468 rauhan aikana Sarzanan ja Sarzanellon.^[1]

Pieron vaimo Lucrezia Tornabuoni oli älykäs nainen, ja heidän lapsensa Lorenzo ja Giuliano saivat erinomaisen kirjallisen ja taiteellisen kasvatuksen. Piero toimi uusplatonisen Firenzen Akatemian suojelijana sekä tilasi taideteoksia useilta merkittäviltä taiteilijoilta, kuten Donatello, Andrea del Verrocchio ja Sandro Botticelli.^[1]