Piedmontin taistelu
Osa Yhdysvaltain sisällissotaa
Taistelupaikalla sijaitseva muistolaatta
Päivämäärä: 5. kesäkuuta–6. kesäkuuta 1864 Paikka: Piedmont, Augustan piirikunta, Virginia Lopputulos: Unionin voitto
Osapuolet
Unioni	Konfederaatio
Komentajat
David Hunter	William E. Jones †
Vahvuudet
8 500 miestä	5 500 miestä
Tappiot
875 miestä	1 500 miestä 3 tykkiä
Lähde:[1]
Shenandoahin laakson taistelut (1864) Lynchburgin sotaretki New Market • Piedmont • Lynchburg Earlyn sotaretki Monocacy • Fort Stevens • Heaton's Crossroads • Cool Spring • Rutherford’s Farm • 2. Kernstown • Folck’s Mill • Moorefield Sheridanin sotaretki Guard Hill • Summit Point • Smithfield Crossing • Berryville • 3. Winchester • Fisher’s Hill • Tom’s Brook • Cedar Creek

Piedmontin taistelu (engl. Battle of Piedmont) oli Piedmontissa Virginiassa 5. kesäkuuta–6. kesäkuuta 1864 käyty Yhdysvaltain sisällissodan taistelu. Se käytiin Unionin kenraalimajuri David Hunterin ja Konfederaation prikaatikenraali William E. Jonesin johtamien joukkojen välillä. Taistelu päättyi Unionin voittoon.^[1]

Kenraalimajuri David Hunterista tehtiin toukokuussa 1864 Unionin Shenandoahin laaksossa taistelleiden joukkojen komentaja, kun edellinen komentaja Frenz Sigel oli kokenut tappion New Marketin taistelussa ja perääntynyt Strasburgiin^[2]. Komennon ottamisen jälkeen Hunter aloitti uudelleen Unionin etenemisen laaksossa.^[1]

5. kesäkuuta Hunterin joukot kohtasivat Konfederaation prikaatikenraali William E. Jonesin johtaman yksikön lähellä Piedmontia. Tätä seuranneen taistelun yhteydessä Jones sai surmansa yrittäessään estää joukkojensa vetäytymisen. Jonesin kuoleman jälkeen Konfederaation joukot alkoivat perääntymään järjestäytymättömästi.^[1]

Hunterin joukot vangitsivat taistelun aikana yli 1 000 Konfederaation sotilasta, joista 60 oli upseereita. Lisäksi Konfederaation joukot menettivät taistelussa kolme tykkiä.^[1]

Taistelun jälkeen Hunter marssi Stauntoniin, jossa hän odotti prikaatikenraali George Crookin vahvistusjoukkoja. Tämän jälkeen hän lähti etenemään kohti Lynchburgia tuhoten etenemisen yhteydessä sotilaskohteita sekä yksityishenkilöiden omaisuutta.^[1]