Ludwig van Beethovenin pianosonaatteja on 32 kappaletta, ja ne kuuluvat taidemusiikin historian merkittävimpiin teossarjoihin.

Ludwig van Beethoven oli ensimmäisiä, jotka rikkoivat kolmiosaista sonaattimuotoa. Beethoven kirjoitti sonaatteihinsa usein neljännen osan, mistä tuli romantiikan ajan vallitseva käytäntö. Beethoven tilasi pianonvalmistajilta suurempiäänialaisia soittimia Waldstein-sonaattia varten, mistä johtuu pianoihin vakiintunut lopullinen koskettimien määrä.

Sonaateissa musiikin sävyt vaihtelevat synkästä riemuisaan ja pisteliäästä kauniiseen. Beethovenin varhais- ja myöhäissonaattien välinen ero on kuitenkin selvästi havaittavissa. Beethovenin myöhäissonaatit viitoittivat tietä romantiikkaan, jonka katsotaan alkaneen viimeistään säveltäjän elämän loppuvaiheessa.

1. op. 2 nro 1 f-molli
2. op. 2 nro 2 A-duuri
3. op. 2 nro 3 C-duuri
4. op. 7 Es-duuri
5. op. 10 nro 1 c-molli
6. op. 10 nro 2 F-duuri
7. op. 10 nro 3 D-duuri
8. op. 13 c-molli (Pateettinen sonaatti)
9. op. 14-1 E-duuri
10. op. 14-2 G-duuri
11. op. 22 B-duuri
12. op. 26 As-duuri (Surumarssi)
13. op. 27 nro 1 Es-duuri (Sonata quasi una fantasia)
14. op. 27 nro 2 cis-molli (Kuutamosonaatti)
15. op. 28 D-duuri (Pastoraalisonaatti)
16. op. 31 nro 1 G-duuri
17. op. 31 nro 2 d-molli (Myrsky)
18. op. 31 nro 3 Es-duuri Metsästys
19. op. 49 nro 1 B-duuri
20. op. 49 nro 2 G-duuri
21. op. 53 C-duuri (Waldstein-sonaatti)
22. op. 54 F-duuri
23. op. 57 f-molli (Appassionata)
24. op. 78 Fis-duuri
25. op. 79 G-duuri
26. op. 81a Es-duuri (Jäähyväissonaatti)
27. op. 90 e-molli
28. op. 101 A-duuri
29. op. 106 B-duuri (Hammerklavier-sonaatti)
30. op. 109 E-duuri
31. op. 110 As-duuri
32. op. 111 c-molli