Grieg sävelsi ainoan konserttonsa vuonna 1868, ja teos kantaesitettiin Kööpenhaminassa huhtikuussa 1869. Pianistina toimi norjalainen Edmund Neupert. Säveltäjä teki konserttoon muutoksia ainakin seitsemän kertaa ennen kuolemaansa. Franz Liszt soitti konsertton 1870 Roomassa ja antoi loistavaa kehua, mutta ehdotti pieniä muutoksia.
Kuten valtaosa pianokonsertoista, Griegin pianokonsertto jakautuu kolmeen osaan:
1. osa Allegro molto moderato (A molli). Ensimmäinen osa on perinteiseen tyyliin sävelletty sonaattimuodossa. Virtuoottisen alun jälkeen kappaleen pääteema esitellään A-mollissa. Tätä seuraava sivuteema on C-duurissa. Kertausjaksossa sivuteema esiintyy uudestaan, tällä kertaa A-duurissa.
2. osa Adagio (Des-duuri → E-duuri → Des-duuri). Lyyrinen toinen osa on ABA-muodossa. Se johtaa suoraan kolmanteen osaan.
3. osa. Allegro moderato molto e marcato - Quasi presto - Andante maestoso (A molli → F duuri → A molli → A duuri). Viimeinen osa on dramaattinen ja nopeatempoinen. Kappale päättyy dramaattisesti A-duuriin.