Petronius Maximus (noin 396 – 31. toukokuuta 455 Rooma)^[1] oli Länsi-Rooman keisari kahden kuukauden ajan maalis–toukokuussa 455. Hänestä tuli keisari Valentinianus III:n murhan jälkeen.

Maximuksen sukutaustasta ei tiedetä mitään. Hän aloitti uransa preettorina noin vuonna 411. Tämän jälkeen hän toimi useissa korkeissa viroissa saavuttaen konsulin arvon vuonna 433. Vuonna 443 hän oli konsulina toisen kerran. Vuonna 445 hänelle myönnettiin patriisin arvo (patricius). Tämä ja hänen kaksi konsulivuottaan tekivät hänestä valtakunnan korkea-arvoisimman senaattorin. Maximuksen väitetään olleen mukana juonessa murhata mahtava sotapäällikkö magister militum Aëtius vuonna 454. Hän ja eräs eunukki Heraclius saivat keisarin taivuteltua niin että hän henkilökohtaisesti murhasi Aëtiuksen.

Valentinianuksen murhasivat Aetiuksen sotilaat Optila ja Thranstila 16. maaliskuuta 455. Johannes Antiokialaisen mukaan Maximus olisi ollut tämänkin murhan takana. Keisarille ei löytynyt ketään selvää seuraajaa. Keisariutta tavoittelivat Maximuksen lisäksi eräs Maximianus Domninuksen poika, joka oli ollut Aëtiuksen henkivartijana, ja Majorianus, josta tuli keisari vuonna 457. Keisarinna Licinia Eudoxia suosi Majorianusta, mutta Maximus sai keisarillisen palatsin haltuunsa ja pakotti Eudoxian menemään naimisiin kanssaan.

Maximus teki Avituksesta magister militumin ja lähetti hänet Toulouseen saamaan apua visigooteilta. Ennen kuin hän ehti perille, Maximus oli jo kuollut. Pari kuukautta sen jälkeen, kun Maximus oli noussut valtaistuimelle, hyökkäsivät vandaalit Geiserikin johdolla Italiaan. Kun roomalaiset saivat kuulla tästä, syntyi paniikki, ja Maximus kuoli mellakassa. Toisen tarinan mukaan Maximuksen tappoi roomalainen sotilas, jonka nimi oli Ursus. Vandaalit ryöstivät Rooman Maximuksen kuoleman jälkeen.

• Alf Henrikson: Antiikin tarinoita 1–2. WSOY, 1993. ISBN 951-0-18515-9
• Arto Kivimäki ja Pekka Tuomisto: Rooman keisarit. Karisto, 2000. ISBN 951-23-4094-1