Petollinen on ihmissydän (engl. The Heart Is Deceitful Above All Things) on vuonna 2004 ilmestynyt draamaelokuva, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut Asia Argento. Elokuva perustuu JT LeRoyn (oik. Laura Albert) samannimiseen kirjaan. Argento esittää itse naispääosaa.
Tarina
Varoitus: Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.
Elokuva kertoo 7-vuotiaasta Jeremiahista, joka viedään väkisin kasvattivanhemmiltaan. Hänen biologinen äitinsä, Sarah on tullut täysi-ikäiseksi ja ottaa poikansa luokseen asumaan. Sarah käyttää huumeita, myy itseään ja kohtelee lastaan huonosti. Jeremiah haluaisi takaisin kotiinsa, mutta Sarah pelottelee pojan uskomaan, etteivät kasvattivanhemmat halunneet häntä takaisin. Jeremiah päättää karata, mutta jää kiinni ja joutuu takaisin äitinsä luo. Sarahin alati vaihtuvat miesystävät hakkaavat ja käyttävät poikaa seksuaalisesti hyväkseen. Sarahin jättämä Emerson raiskaa Jeremiahin kostoksi Sarahille. Jeremiah joutuu sairaalaan ja lasten psykologille.
Myöhemmin Jeremiah pääsee isovanhempiensa hoiviin. Isovanhemmat ovat kiihkouskovaisia ja johtavat uskonnollista kulttia, jossa Jeremiah joutuu lukemaan Raamattua sekä tekemään katumusharjoituksia. Kultissa asuu myös hänen enonsa Aaron, joka pitää siskoaan syntisenä. Aluksi Aaron kiusoittelee Jeremiahia, mutta myöhemmin heistä tulee ystäviä.
Kolmen vuoden kuluttua Jeremiah saarnaa kadulla Jeesuksesta ja tapaa Sarahin, joka ottaa pojan taas mukaansa vuosien erossaolon jälkeen. Tästä alkaa päihteiden ja rekkakuskien värittämä kiertolaiselämä pitkin Amerikan rekkaseisakkeita.
Juonipaljastukset päättyvät tähän.
Näyttelijät
Arvioita
Turun Sanomien Tapani Maskulan mielestä Petollinen on ihmissydän on karkea ja teknisesti kömpelö halvan budjetin filmi, jonka ulkokohtainen henkilöohjaus ei tarjoa samastumispintaa. Käsikirjoittajan ja ohjaajan rooleissa siedettävä Asia Argento pilaa Maskulan mielestä elokuvan vähäeleisen vilpittömyyden räikeällä näyttelijäntyöllään.[1]
Elitisti-elokuvasivuston Ilja Rautsi taas kehui Argenton roolisuoritusta ”villin luontevaksi”, kuin luonnonvoimaksi. Kerronnaltaan elokuva on hänestä energinen eikä sorru missään vaiheessa sentimentaalisuuteen tai demonisointiin, vaan antaa tekojen puhua puolestaan.[2]
Lähteet
