Peter Blake (s. 25. kesäkuuta 1932 Dartford) on englantilainen taidemaalari ja graafinen suunnittelija. Blake tunnetaan parhaiten The Beatlesin Sgt Pepper's Lonely Hearts Club Band -albumin kansikuvan suunnittelijana. Hän suunnitteli myös Band Aidin "Do They Know It's Christmas?" -singlen kannen, Live Aid -konsertin julisteen, Paul Wellerin Stanley Road -albumin kannen sekä Oasisin Stop the Clocks -albumin kannen.^[1][2]

Blake on kuitenkin ennen kaikkea maineikas pop-taiteilija, joka on tehnyt 1960-luvulta lähtien runsaasti eklektisiä kollaasi- ja silkkipainotöitä. Hänen töilleen on tyypillistä populaarikulttuurin kuvaston hyödyntäminen. Peter Blake sai CBE-arvon vuonna 1983 ja hänet aateloitiin vuonna 2002.^[1][3]

Blake opiskeli vuosina 1946–1951 Gravesend School of Artissa. Ilmavoimissa suoritetun asepalveluksen jälkeen hän opiskeli Royal College of Artissa, josta hän valmistui vuonna 1956.^[3][2] Blake tuli kuuluisaksi 1950-luvulla. Hänen työnsä olivat kollaasimaisia teoksia, joihin hän yhdisti painokuvia, mainoksia ja music hall -esitysten julisteita. Blake maalasi usein kuvia painijoista, ja monet hänen töistään muistuttivat mainosjulisteita. Vuonna 1961 Blake osallistui Young Contemporaries -näyttelyyn, jossa oli esillä muun muassa David Hockneyn ja R. B. Kitajin töitä. Huomattavimpia Blaken varhaistöistä on maalaus On the Balcony. Se näyttää kollaasilta, mutta on itse asiassa puupaneelille tehty öljyvärimaalaus. Värikkäässä teoksessa on kuvattu lapsia, kuuluisia taidetoksia ja suosittuja aikakauslehtiä. Vuonna 1969 Blake muutti Lontoosta Bathiin, jossa hän kiinnostui Shakespearen näytelmien henkilöhahmoista ja Englannin kansanperinteestä. Hän teki myös Lewis Carrolin Liisan seikkailut peilimaailmassa -kirjan inspiroiman vesivärimaalauksen. Vuonna 1983 Peter Blake piti retrospektiivisen näyttelyn Tate Galleryssa.^[2]

Blake on pop-taiteen edelläkävijöitä, sillä hän teki maalauksia arkisista tuotepakkauksista ennen Andy Warholia, sarjakuviin perustuvia maalauksia ennen Roy Lichtensteinia ja maalitaulukuvioita ennen Jasper Johnsia. Banaaliuden sijaan Blake pyrki korostamaan arkisen käyttökuvaston erityisyyttä ja yksilöllisyyttä, ja hän pyrki tekemään taiteesta yhtä helposti lähestyttävää kuin popmusiikki. Blake oli suosituimmillaan 1960-luvulla, ja on pysynyt tyylilleen uskollisena, vaikka taiteilijan suurin suosio hiipui 1970- ja 1980-luvuilla. Blake on myös jatkuvasti tehnyt graafisen suunnittelijan töitä.^[3]