Pertti Sankilampi (s. 21. heinäkuuta 1945 Kempele) on suomalainen vammaisurheilija, joka voitti aktiiviurallaan seitsemän kultamitalia paralympialaisten maastohiihtokilpailuissa.[1] Hän saavutti vuosina 1976–1990 29 arvokisamitalia, joista 14 oli kultaisia.[1]
Luusyövän aiheuttama reisiamputaatio katkaisi 21-vuotiaan hiihtäjän olympiatoiveet joulukuussa 1966.[1] Sankilampi ei antanut periksi, ja palasi ladulle ja voitti proteesihiihtäjänä seitsemän kultamitalia talviparalympiakisoissa, ja seitsemän maailmanmestaruutta.[1]
Sankilammelle on myönnetty Suomen liikuntakulttuurin ja urheilun ansiomitali kullatuin ristein 1989. Vuonna 2003 hän sai ensimmäisenä vammaisurheilijana Pro Urheilu -tunnustuspalkinnon.[2] Hänet nimettiin paraurheilun kunniagalleriaan ensimmäisten jäsenten joukossa joulukuussa 2020.[3]
Sankilammesta tuli vammais- ja vertaistuen edelläkävijä sekä hiihtourheilun ja kunnallispolitiikan arvostettu vaikuttaja, mistä hänelle on vuonna 2000 myönnetty kunnallisneuvoksen arvonimi.[4]
Vuodesta 2003 alkaen hän on toiminut Rehapolis-konseptin johtajana Oulussa.[1][4]
Matti Hannus on kirjoittanut Pertti Sankilammesta kirjan Voitin elämän. Kirja on Suomen vammaisliikunnan ensimmäinen elämäkertateos.[5] Urheilun ohella se kirjaa merkittävällä tavalla myös invalidityön ja Kempeleen kunnan historiaa.
Lähteet
