Periandros seurasi isäänsä valtaistuimelle vuonna 627 eaa. Hän kunnostutti Korintin sataman ja rakennutti rampin Korintin kannakselle, niin että laivat voitiin vetää kannaksen yli, ilman että niiden tarvitsi kiertää koko Peloponnesoksen niemimaan ympäri. Tämä ramppi, diolkos, tuotti niin hyvät tulot, että Periandros saattoi lakkauttaa verot Korintista.
Jälkeenpäin Periandroksen katsottiin kuitenkin olleen tyypillinen paha tyranni. Esimerkiksi Aristoteles ajatteli näin. Herodotos kertoo, että hän oppi raakalaismaisuutensa Thrasybulokselta, Miletoksen tyrannilta, joka neuvoi Periandrosta hankkiutumaan eroon kaikista jotka saattaisivat uhata hänen valtaansa. Hän kohteli aatelia ankarasti, mutta tuki talonpoikia ja käsityöläisiä.[1] Hänen tekoihinsa lasketaan nuorten korfulaisten poikien lähettäminen kastroitavaksiLyydiaan, ja hänen oman vaimonsa Melissan murhaaminen. Heidän poikansa Lykofron sai selville, että hänen isänsä oli murhaaja, joten Periandros ajoi hänet maanpakoon Korintista ja kielsi kaikkia alamaisiaan antamasta hänelle suojaa. Herodotoksen mukaan Periandros myös järjesti musiikkikilpailun, jonka voitti runoilija Arion.
Periandros olisi myöhemmin halunnut sovitella Lykofronin kanssa, mutta Lykofron kieltäytyi palaamasta, ennen kuin hänen isänsä luopuisi vallasta. Korfun asukkaat kuitenkin tappoivat Lykofronin estääkseen Periandrosta saapumasta.
Lähteet
Diogenes Laertios: Merkittävien filosofien elämät ja opit, s. 43–46 (I.7), 447–448. (Suomennos ja selitykset Marke Ahonen) Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Summa, 2003. ISBN 952-5418-07-3
Viitteet
↑Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka: Historian suursanakirja, s. 1035. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22044-2
