Per Adolf von Bonsdorff (13. elokuuta 1896 Helsinki – 7. joulukuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen jääkärimajuri ja vapaaherra (vapaaherrallinen suku numero 49, von Bonsdorff). Hänen vanhempansa olivat professori, lääkintäkenraalimajuri ja vapaaherra Hjalmar Gabriel von Bonsdorff ja Julia Maria Sofia Hirn. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1920 Margit Fredrique Saurénin kanssa.^[1][2]

Hän kirjoitti ylioppilaaksi Helsingin ruotsalaisesta normaalilyseosta vuonna 1915 ja liittyi Nylands Nationiin. Hän jatkoi opintojaan Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla. Hän opiskeli Ranskan sotakorkeakoulussa vuosina 1922–1923.^[1][2]

Von Bonsdorff liittyi jääkäriliikkeeseen, jolle Saksa antoi sotilaskoulutusta "partiolaiskurssilla" Lockstedtin leirin harjoitusalueella. Hänet sijoitettiin Preussin kuninkaallisen jääkäripataljoona 27:n 1. komppaniaan alkuvuonna 1916, josta myöhemmin siirrettiin pataljoonan ratsuosastoon. Hän otti osaa Saksan armeijassa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Venäjän armeijaa vastaan itärintamalla Saksan miehittämällä alueella Misajoella ja Lielupejoella.^[1][2]

Pääartikkeli: Suomen sisällissota

Von Bonsdorff saapui Suomeen jääkäreiden pääjoukon mukana Vaasaan luutnantiksi ylennettynä helmikuun lopulla 1918 osallistuakseen hallituksen alaisten Suomen tasavallan joukkojen (valkoiset) taisteluihin sisällissodassa. Hänet komennettiin adjutantiksi 1. jääkärirykmentin ja sittemmin 1. jääkäriprikaatiin ja Ausfeldin ryhmään, jossa ominaisuudessa oli Tampereen taistelussa sekä taisteluissa Viipurissa ja Karjalankannaksella.^[1][2]

Sodan jälkeen von Bonsdorff toimi yleisesikunnan toimistoupseerina ja myöhemmin Vuoristoprikaatin adjutanttina. Hänet siirrettiin yleisesikuntaan syksyllä 1918 ja Uudenmaan rakuunarykmenttiin 1919. Von Bonsdorff komennettiin adjutantiksi 1. divisioonaan, mistä hänet siirrettiin marraskuussa 1919 Yleisesikuntaan toimistoupseeriksi toimien operatiivisen, tilastollisen ja keskusosaston varapäällikkönä. Hänet komennettiin 3. komppanian päälliköksi Kaartin jääkäripataljoonaan 1921. Armeijasta von Bonsdorff erosi 1922 ja hän matkusti jatkamaan opintojaan sotakorkeakouluun Ranskaan, mistä palasi Helsingin suojeluskunnan Valkoisen Rykmentin 1. pataljoonan päälliköksi 1923-1925. Hänet nimitettiin Helsingin suojeluskuntapiirin 1. alueen päälliköksi 1926 ja määrättiin samalla hoitamaan 1. sotilasohjaajan tehtäviä. Suojeluskunnasta hän erosi syksyllä 1926.^[1][2]

Von Bonsdorff toimi armeija- ja suojeluskuntatyön ohella Tollander & Klärichin Tupakkatehtaan toimitusjohtajan apulaisena ajalla 1922-1926. Takuu- ja Luotto-oy:n toimitusjohtajana hän oli 1927-1930 ja Suomalaisen Oy Original Odhnerin toimitusjohtajana 1931-1932. Von Bonsdorff osti osuudet Hirfsalan ja Dåvitsin kartanoista Kirkkonummella 1928.^[1][2]

Talvisodan aikana 1939-1940 von Bonsdorff kävi tiedustelukurssin ja toimi erikoistehtävissä Kotijoukkojen esikunnassa.^[2]

Talvisodan jälkeen von Bonsdorff ryhtyi maanviljelijäksi Porkkalassa ja oli siellä koko jatkosodan ajan. Hänet on haudattu Helsinkiin.^[2]

    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset		Kunniamerkit
Hilfsgruppenführer 1. lokakuuta 1916 Gruppenführer 28. marraskuuta 1917 Luutnantti 11. helmikuuta 1918 Kapteeni 16. toukokuuta 1919 Majuri (erotessa) 8. marraskuuta 1922		Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera Vapaussodan muistomitali soljen kera Jääkärimerkki Preussin rautaristi 2. lk. [3] Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi Johanniittain Ritarikunnan ritari

• Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
• Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.
• E. Jernström, jääkärit maailmansodassa, sotateos oy Helsinki 1933.