Peräpukama eli hemorroidi on peräaukkokanavan väljä, pullistunut laskimo, eräänlainen suonikohju.[1] Se sijaitsee peräsuolen alimman osan pitkittäisissä limakalvopoimuissa. Jos pukamaan hyytyy verta, se tukkeutuu eli kureutuu ja tulee erittäin kipeäksi. Peräpukamat ovat yleinen mutta vähänpuhuttu vaiva.
Peräpukamat jaetaan ulkoisiin ja sisäisiin pukamiin. Ulkoisten pukamien oireita ovat kutina, kirvely ja tunnettavissa oleva pukamakudos peräaukon seudulla. Myös hematoomia eli verenpurkaumia peräaukon suulla voi esiintyä. Sisäisten pukamien oireita ovat verentulo ulostamisen yhteydessä sekä vakavammissa tapauksissa pukamien pulpahtaminen näkyviin ulos peräaukosta.[2]
Altistavat tekijät
Altistavia tekijöitä ovat pitkäaikainen ummetus, ulostaessa tapahtuva voimakas ponnistaminen, runsas istuminen, ylipaino sekä raskaus.[1] Myös krooniset suolistosairaudet ja ärtynyt paksusuoli altistavat peräpukamille.[2]
Pukamien ennaltaehkäisy
Tärkein keino pukamien ehkäisyssä ja omahoidossa on suolen toiminnan normalisointi. Kovavatsaisuutta voi välttää syömällä riittävästi ravintokuituja. Myös liikunnan ja runsaan päivittäisen vedenjuonnin on todettu vähentävän ummetusta.
Omahoito
Jos pukamat oireilevat, niitä on syytä hoitaa. Kun oireet eivät ole pitkittyneitä (yli 2–3 viikkoa kestäneitä) tai häiritseviä, ei lääkäriin tarvitse ottaa yhteyttä, vaan pelkkä omahoito riittää.
Suolen säännöllinen toiminta on tärkeää saavuttaa. Niin ripuli kuin ummetuskin on haitaksi peräpukamille. Kuidut ja liikunta auttavat pitämään suoliston tasapainossa. Peräaukon hygieniasta on syytä pitää huolta pesemällä peräaukon alue haalealla vedellä tai ottamalla parin minuutin istumakylpy aina ulostuksen jälkeen. Peräpukamiin on saatavilla myös lääkehoitoa. Apteekeista on saatavissa ilman reseptiä erilaisia voiteita ja peräpuikkoja tilapäiseen käyttöön.[2][1]
