Presidentti Rutherford B. Hayes erotti poliittisin perustein nimitetyn Chester A. Arthurin New Yorkin satamasta. Presidentiksi noustuaan Arthur alkoi itsekin vastustamaan poliittisia nimityksiä ja hyväksyi lopulta Pendletonin lain.
Pendletonin laki valtion viranhaltijoista (engl.Pendleton Civil Service Reform Act, virallisesti ch. 27, 22 Stat. 403) on liittovaltion laajuinen laki Yhdysvalloissa. Vuonna 1883 hyväksytty Pendletonin laki kielsi Yhdysvaltain liittovaltion alaisten virkamiesten palkkaamisen tai erottamisen poliittisin perustein. Ennen lain voimaantuloa oli normaalia, että hallitseva puolue asetti puolueen tukijoita merkittäviin virkoihin, mitä kutsuttiin spoils-järjestelmäksi. Yksi tunnetuimmista esimerkeistä on vuodelta 1871, jolloin presidentti Ulysses S. Grant ja yksi republikaanisen puolueen johtohahmoista, Roscoe Conkling, nimittivät Chester A. Arthurin korkeaan virkaan New Yorkin satamaan. Arthur, joka sai nimityksellä tuhatkunta alaista, palkkasi alaisikseen Conklingia tukeneita republikaaneja, jotka antoivat osan palkastaan suoraan puolueelle.[1]
Ensimmäisen kerran poliittisia nimityksiä yritti estää vuosina 1877–1881 presidenttinä toiminut republikaani Rutherford B. Hayes. Hayes erotti useita poliittisesti nimitettyjä virkamiehiä, myös Chester A. Arthurin.[2] Myös Hayesin seuraaja, republikaani James Garfield, pyrki aktiivisesti lopettamaan poliittiset nimitykset. Garfieldin suunnitelmat jäivät kesken, kun häntä ammuttiin presidenttikauden alussa.[3] Garfieldin kuoltua muutamaa kuukautta myöhemmin presidentiksi nousi varapresidentti Chester A. Arthur. Arthur kannatti ennen presidentiksi nousemista poliittisia nimityksiä, mutta yllättäen tuki Pendletonin lakiehdotusta, jonka hän hyväksyi tammikuussa 1883.[1]
