Anna Pauline ”Pauli” Murray (20. marraskuuta 1910 Baltimore, Maryland, Yhdysvallat – 1. heinäkuuta 1985 Pittsburgh, Pennsylvania, Yhdysvallat) oli yhdysvaltalainen aktivisti, juristi, kirjailija ja pappi[1].[2]
Elämä
Syntymä, perhe ja aktivismin kehittyminen
Murray syntyi Baltimoressa Marylandissa.[2] Hänen äitinsä kuoli neljä vuotta myöhemmin aivoverenvuotoon, ja isä kärsi masennuksesta ja hänet siirrettiin mielisairaalaan.[1] Murray jäi täten orvoksi 6-vuotiaana, minkä myötä päätyi asumaan tätinsä Pauline Fitzgeraldin ja äitinsä puolen isovanhempiensa Cornelia ja Robert Fitzgeraldin luo Durhamiin, Pohjois-Carolinaan.[2] Murrayn isä joutui murhatuksi mielisairaalalla vuonna 1923.[1]
Murray vastusti nuoresta lähtien rotuerotteluun vaikuttaneita Jim Crow -lakeja. Hän muun muuassa pyöräili tai käveli vaikka olisi voinut mennä myös raitiovaunulla.[2] Murray valmistui korkeakoulusta vuonna 2016 ja muutti New Yorkiin liittyäkseen Hunter Collegeen.[1] Hän oli yksi neljästä kouluun hakeneesta mustasta naisesta.[2] Hän valmistui vuonna 1933 kirjoittaen englanninkielisestä kirjallisuudesta.[1] New Yorkiin saavuttuaan Murray kiinnostui Harlemin renessanssin ajan taiteesta ja politiikista ja ystävystyi tunnetun runoilija Langston Hughesin kanssa. Lisäksi hän osallistui kansalaisoikeusaktivisti Mary McLeod Bethunen luennoille. Tällöin hän alkoi myös käyttämään sukupuolineutraalia nimeä Pauli, joka vahvisti hänen persoonallisuuttaan.[2]
Maailmalla pyörineen suuren laman aikoihin Murray oli töissä opettajana ja toimittaja. Hän julkaisi artikkeleita ja runoja monissa aikakauslehdissä, kuten The Crisisissä.[1] Murray saavutti täysi-ikäisyyden ennen transsukupuolisanan keksimistä, ja kamppaili ristiriitaisten vaistojensa kanssa oman sukupuolensa tilasta.[2]
Koulutus ja julkisuuden saavuttaminen
Murray sai julkisuutta yrittäessään hakea täysin valkoiseen Pohjois-Carolinan yliopistoon, johon Murrayltä evättiin pääsy hänen ollessaan musta. Dekaanin viestissä luki, että Pohjois-Carolinan lakien ja yliopiston hallintoneuvoston päätösten mukaan mustia ihmisiä ei tulisi hyväksyä yliopistoon. Murray suivaantui laista ja kirjoitti kirjeitä muun muuassa sen aikaiselle yhdysvaltain presidentti Franklin D. Rooseveltille. Murray ystävystyi presidentin puoliso Eleanor Rooseveltin kanssa ja heidän ystävyytensä kesti erilaisista mielipiteistä huolimatta.[2]
Vuonna 1940 Murrayn tavoitteena oli lopettaa rotuerottelu joukkoliikenteessä. Hänet pidätettiin maaliskuussa 1940 kieltäytymisestään istua bussin takaosassa Virginian pääkaupunki Richmondissa. Murray haki vuonna 1941 Howardin yliopiston lakikouluun aikomuksenaan kouluttautua kansalaisoikeuslakimieheksi.[1] Hän oli ainut nainen luokkallaan, ja koki syrjintää tiedekunnan ja opiskelijoiden taholta. Hänestä tuli omien sanojensa mukaan koulutuksensa aikana feministi.[2] Myöhemmin Murray perusti rotujen tasa-arvoa edistävän kongressin aktivistien George Houserin, James Farmerin ja Rayard Rustinin kanssa. Howardissa oleskeltujen vuosiensa aikana Murray koki sortoa ollessaan nainen ja keksi kokemuksiaan varten kuvaavan termin "Jane Crow".[1]
Murray valmistui luokkansa parhaimpina vuonna 1944 ja yritti hankkia lisätutkintoa Harvardin yliopistosta, mutta hänen pääsynsä evättiin, koska hän oli nainen. Murray protestoi suoraan yliopistolle, joka kieltäytyi muuttamasta kantaansa. Murray valmistui lopulta lakitieteen maisteriksi Kalifornian yliopisto Berkleystä vuonna 1945, jonka jälkeen hän opiskeli lisää lakia Kaliforniassa ja New Yorkissa. Murray muutti Ghanaan, jossa päätyi opiskelemaan Ghana School of Law -kouluun. Palattuaan Yhdysvaltoihin hän valmistui ensimmäisenä mustalaisena oikeustieteen tohtoriksi Yalen yliopistosta väitöskirjalla "Roots of the Racial Crisis: Prologie to Policy".[2]
Julkisuus
Murrayn pitkäaikanen ystävä Eleanor Roosevelt pyysi tätä palvelemaan Yhdysvaltain poliittisten ja kansalaisoikeuksien komiteassa, joka oli ensimmäinen naisten yhteiskunnallista asemaa käsittelevä komissio. Murray perusti National Organization for Women -järjestön muiden feministien kanssa vuonna 1966. Hänestä tuli seuraavana vuonna Etelä-Carolinassa sijaitsevan Benedict Collegen varapuheenjohtaja, ja toimi myöhemmin oikeustieteen professorina Brandeisin yliopistossa vuosina 1968–1973. Hän kehitti ensimmäiset afroamerikkalaisia ja naisia tukevat kurssit.[2]
Murray vihittiin papiksi Washingtonin kansalliskatedraalissa vuonna 1977, minkä myötä hänestä tuli ensimmäinen kyseisen aseman omaava afroamerikkalainen nainen. Hän palveli pappina eri paikkakunnilla kuolemaansa asti.[2]
Jälkimaine
Yhdysvaltain rahapaja osoitti kunnoituksensa Murrayn saavutuksille sisällyttäen hänet American Women Quarters -ohjelmaan, ja hänen muistokvartaalinsa julkaistaan vuonna 2024.[1]
Lähteet
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
