Pauli Kajavo, vuoteen 1935 Paul Krestjaninoff (3. kesäkuuta 1907 Oulu – 24. huhtikuuta 1981 Helsinki) oli suomalainen teollisuusneuvos, radiotekniikan insinööri ja yritys- ja järjestöjohtaja.^[1]

Kajavon vanhemmat olivat kauppias Aleksei Krestjaninoff ja ravintoloitsija Maria Lydia Appelgren ja puoliso vuodesta 1933 konttoristi Lissi Selma Percklén. Kajavo tuli ylioppilaaksi Torniossa 1926. Hän toimi posti- ja lennätinhallituksen radiokonttorin radioneuvojana 1932–1934 ja sitten Yleisradiossa vastaavassa tehtävässä vuoteen 1936. Opiskeltuaan radiotekniikkaa Teknillisessä korkeakoulussa hän valmistui radiotekniikan diplomi-insinööriksi 1939 ja hänestä tuli Yleisradion suunnitteluinsinööri. Talvisotaan osallistunut Kajavo haavoittui ja tuli sodan jälkeen vuonna 1941 Helvarin palvelukseen. Hän toimi yrityksen lähetinosaston päällikkönä 1941–1945 ja sitten kymmenen vuotta lähetin- ja elektroniikkalaitteiden suunnittelu- ja tuotanto-osaston päällikkönä. Kajavo oli keskeisesti mukana kehittämässä Helvarin radiolaitteita siten vaikuttamassa radioteollisuuden kehittymiseen Suomessa. Vuonna 1954 Kajavo nimitettiin Helvarin toimitusjohtajaksi. Hänen johdollaan Helvar suuntautui myös televisiotuotantoon, joskin luopui siitä myöhemmin 1960-luvulla, keskittyen sähkötarviketuotantoon ja valaistuselektroniikkaan. Kajavon toimitusjohtajan työ yhtiössä päättyi 1967, mutta hän toimi vielä Helvarin johtokunnan konsulttina, siirryttyään Suomen Radioteollisuusyhdistyksen toimitusjohtajaksi. Teollisuusneuvoksen arvon Kajavo sai 1967.^[1]

Sota-aikana Kajavo suunnitteli Yleisradion työpajassa ULA-alueella toimivan kannettavan radiopuhelimen, joita valmistettiin 120 kappaletta puolustusvoimien käyttöön.^[2]