Paul Olberg

Paul Olberg.

Paul Olberg (alk. Hirsch Schmuschkowitz tai Szmuszkewicz;[1] 22. marraskuuta 1878 Jēkabpils, Kuurinmaan kuvernementti, Venäjän keisarikunta – 4. toukokuuta 1960 Tukholma[2]) oli latvialaissyntyinen saksalais-ruotsalainen toimittaja ja menševikki.[3] Hän pakeni lokakuun vallankumouksen jälkeen Berliiniin, jossa hän toimi ruotsalaisten työväenlehtien kirjeenvaihtajana. Vuodesta 1933 hän asui Tukholmassa.

Paul Olbergin poika oli NKVD:n agentti Valentin Olberg (s. 1907 Zürichissä), joka teloitettiin vuonna 1936. Myös hänen toinen poikansa, Paul Olberg nuorempi eli Pavel (s. 1909 Helsingissä[4]), teloitettiin Neuvostoliitossa samana vuonna.[1] Venäläisen tutkijan V. L. Vihnovitšin mukaan Valentin Olberg ei todellisuudessa ollut NKVD:n agentti, vaan tämä väite on Yhdysvaltoihin loikanneen entisen NKVD:n agentin Aleksandr Orlovin antama virheellinen tieto.[5]

Paul Olberg kävi toukokuussa 1939 suomalaisen K. H. Wiikin kanssa kirjeenvaihtoa, jossa Wiik kuvaili tulevan suursodan päälinjat melko osuvasti.[6] 1950-luvulla Olberg oli mukana Bundin seuraajana toimineessa kansainvälisessä juutalaisten työväenliitossa.[7] Hän työskenteli uransa varrella myös Hufvudstadsbladetissa,[8] ja hänen kirjoituksiaan julkaistiin useiden vuosien ajan Suomen Sosialidemokraatissa.[9]

Vuonna 2017 Ruotsissa julkaistiin lehdistöneuvos Per Enerudin kirjoittama Paul Olbergin elämäkerta Den farligaste av flyktingar.[8]

Teoksia

  • Briefe aus Sowjet-Russland, 1919
  • Die Bauernrevolution in Russland: Die alte und die neue Politik Sowjet-Russlands, 1922
  • Die Tragödie des Baltikums: Die Annexion der freien Republiken Estland, Lettland und Litauen, 1941
  • Det moderna Egypten i det andra världskriget, Natur och kultur, 1943
  • Antisemitism i Sovjet, Natur och kultur, 1953

Lähteet

  1. ↑ a b Biographische Datenbanken: Olberg, Valentin (saksaksi)
  2. ↑ Kuva Paul Olbergin hautakivestä.
  3. ↑ Lundgren, Svante: Ett livsöde i 1900-talets strömvirvlar. Hufvudstadsbladet, 19.11.2017, s. 41. Artikkelin verkkoversio.
  4. ↑ Списки жертв International Memorial. Viitattu 18.11.2017. (venäjäksi)
  5. ↑ Вихнович, В. Л.: 2000 лет истории евреев России (pdf) (s. 371–379) 2012. Академия исследования культуры. Arkistoitu 6.6.2015. ISBN 978-5-94396-117-5 Viitattu 18.11.2017. (venäjäksi)
  6. ↑ Tuomioja, Erkki: K. H. Wiik: Puoluesihteeri ja oppositiososialisti, s. 252–253, Tammi, 1982 ISBN 951-30-5722-4
  7. ↑ Hertz, Jacob Sholem: Der Bund in bilder, 1897–1957, s. 170. New York: Unser Tsayt, 1958. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) (ja jiddišiksi)
  8. ↑ a b Ett öde som speglar miljoners Upsala Nya Tidning. 10.6.2017. Viitattu 18.11.2017. (ruotsiksi)
  9. ↑ Paul Olberg 60-vuotias. Suomen Sosialidemokraatti, 23.11.1938, s. 6, Kansalliskirjaston digitoidut aineistot.