Nyman edusti Suomea kolmissa olympialaisissa. Helsingissä 1952 hän keskeytti 190 kilometrin maantieajossa sekä sijoittui neljän kilometrin joukkuetakaa-ajon karsinnassa 15:nneksi yhdessä Urho Sirénin, Aimo Jokisen ja Nils Henrikssonin kanssa. Melbournessa 1956 hän sijoittui henkilökohtaisessa maantieajossa 11:nneksi, mikä on edelleenkin paras suomalaissaavutus olympialaisten maantieajossa toisen maailmansodan jälkeen. Yhden kilometrin aika-ajossa hän sijoittui 16:nneksi ja eräajossa hän karsiutui. Roomassa 1960 hän sijoittui henkilökohtaisessa maantieajossa 17:nneksi sekä 100 kilometrin joukkueajossa 20:nneksi yhdessä Unto Hautalahden, Raimo Honkasen ja Matti Herrosen kanssa. Yhden kilometrin aika-ajossa hän oli 21:s ja eräajossa hän karsiutui.
Nyman edusti Suomea kahdeksan kertaa MM-kilpailuissa vuosina 1950–1959. Hän sijoittui maastoajossa 20:nneksi ja maantieajossa 29:nneksi vuonna 1953. Pohjoismaiden mestaruuskilpailuissa hän sijoittui maantieajossa neljänneksi vuonna 1957.
Seuratasolla ”Poli” Nyman edusti tamperelaisseuroja Pyörä-Unionia ja Pyörä-Poikia. Hän voitti vuosina 1950–1960 yhteensä 33 Suomen-mestaruutta, joista 23 tuli henkilökohtaisista lajeista. Hän teki Suomen ennätyksiä 4 000 metrillä (5.14,2), 5 000 metrillä (6.45,8), 10 kilometrillä (13.52,2), 20 kilometrillä (28.22,4), 30 kilometrillä (43.01,8), 40 kilometrillä (57.42,4) ja tunninajossa (41 607 m).
Aktiiviuransa jälkeen Paul Nyman toimi Suomen Pyöräilyliiton johtokunnassa ja pyöräilymaajoukkueen johtajana.
Paul Nyman kuoli Tampereella pitkäaikaissairauteen 25.11.2020.[1]
Lähteet
Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 231. Graface Jyväskylä, 2001. ISBN 951-98673-1-7
