Patrick Joseph "Pat" Riccio (3. joulukuuta 1918 Port Arthur – 23. elokuuta 1982 Toronto) oli kanadalainen altto- ja baritonisaksofonisti, huilisti, sovittaja sekä säveltäjä. Hän varttui Torontossa ja aloitti uransa vuonna 1939. Hän palveli asevoimissa toisen maailmansodan aikana ja palasi sodan jälkeen Torontoon.[1]
Riccio oli John Weinzweigin ja Gordon Delamontin oppilas. Hänen yhteistyökumppaneitaan olivat Bert Niosin, Mart Kenney, Art Hallman, Wally Koster, Patti Lewis, Norma Locke, Bill O'Connor ja muut. Häneen omiin alkuperäisiin sävellyksiinsä kuuluu lauluja, jazzteemoja ja musikaali Pauline.[1]
Riccio voitti saksofonistina CBC:n radion Jazz Unlimited -sarjan parhaan alton (1947) ja parhaan baritonin (1949) kilpailut. Hän johti myöhemmin big bandeja ja pieniä jazzkokoonpanoja Toronton seudulla. Hän esiintyi myös Euroopassa ja Lähi-idässä.[1]
Lähteet
|
---|
Kansainväliset | |
---|
Kansalliset | |
---|