Pariisin kanavat muodostavat yhteensä noin 130 kilometrin pituisen kanavaverkon Pariisissa ja sen lähialueilla Ranskassa. Vesiväylien lisäksi niihin kuuluu monia teknisiä laitteita kuten sulkuja ja pumppaamoja.

Kanavaverkon rakensi Pariisin kaupunki Napoléon Bonaparten floréal-kuun 29. päivänä vuonna X (19. toukokuuta 1802) antaman asetuksen mukaisesti, ja sen tarkoituksena oli tuoda Pariisin kelvollista juomavettä sekä helpottaa tavara- ja henkilöliikennettä. Sitä laajennettiin vähitellen 1820-luvulla. Vuodesta 1962 lähtien suurin osa Canal de l’Ourcqista suljettiin tavaraliikenteeltä, minkä jälkeen jokialusten käytössä olevia kanavia on enää 22 kilometriä.

Kanavaverkko on Pariisin kaupungin omistuksessa, joka myös hallinnoi sitä ja huolehtii sen kunnossapidosta. Se ei ole kokonaisuudessaan Pariisin kunnallisten rajojen sisäpuolella, vaan ulottuu Pariisin lisäksi myös Seine-Saint-Denis'n, Seine-et-Marnen, Oisen ja Aisnen departementtien alueelle, joista Oise ja Aisne eivät edes kuulu Île-de-Franceen vaan Hauts-de-Francen alueeseen.

Verkostoon kuuluvat seuraavat kanavat ja joet:

• Canal Saint-Martin (4,5 km), joka on kokonaan Pariisissa (10. ja 11. arrondissementtien alueella) ja yhdistää Bassin de la Villetten Bassin de l’Arsenaliin ja sitä kautta Seineen;
• Canal Saint-Denis (6,6 km), joka johtaa Bassin de la Villettestä Seinen varrelle Saint-Denis'hin ja on suurimmaksi osaksi Seine-Saint-Denis'n departementin alueella;
• Canal de l’Ourcq (97 km), joka johtaa Mareuil-sur-Ourcqista, Ourcq-joen varrelta Oisen departementista, Bassin de la Villetteen, Pariisiin, mutta josta vain 11 kilometrin pituinen länsiosa Bassin de la Villetten ja Aulnay-sous-Bois'n välillä on kaupallisen liikenteen käytössä ;
• Ourcq-joki, josta 10 kilometrin pituinen osuus Mareuil-sur-Ourcqin yläpuoella on kokonaan kanavoitu ;
• useita pieniä jokia, jotka tuovat vettä Canal de l’Ourcqiin:
  • Gergone ja Grivette, Ourcqin sivujokia Oisen ja Seine-et-Marnen departementeissa;
  • Beuvronne ja Thérouanne, Marnen sivujokia Seine-et-Marnen departementissa;
• Petit canal du Clignon (2 km), joka yhdistää Canal de l’Ourcqin Clignoniin Neufchellesin ja Montigny-l'Allier'n välillä ja ylittää Ourcqin kanavasiltaa myöten.

• Paris et ses canaux Pariisin kaupunki. Arkistoitu 24.8.2013. Viitattu 1.6.2016. (ranskaksi).

• Philippe Vassal: Les eaux de Paris en Révolution – 1775–1825, s. 256. Pariisi: Éditions Graphein, 1997. ISBN 2-910764-11-7
• Jacques Barozzi, Patrick Simbault, Jean-Pierre Dubreuil, Claude Gaudin, Jean Papoul: Les Canaux de Paris, s. 46. Pariisin kaupunki, 2007. téléchargeable sur le site paris.fr Teoksen verkkoversio.

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: fr:Canaux parisiens