Papà

Papà
Ohjaaja Nino Oxilia
Käsikirjoittaja Nino Oxilia
Perustuu Robert des Flersin ja Gaston de Caillavetin komediaan Papa (1911)
Kuvaaja Giorgino Ricci
Pääosat Ruggero Ruggeri, Amleto Novelli, Pina Menichelli
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Cines
Ensi-ilta 7. lokakuuta 1915 (Rooma)
Kesto 594/580 metriä (28 min.)
Alkuperäiskieli mykkäelokuva italiankielisin välitekstein
Aiheesta muualla
IMDb
Giovanni (Amleto Novelli) väistyy syrjään isänsä (Ruggero Ruggeri) ja Georgetten (Pina Menichelli) onnen tieltä.

Papà (”Isä”) on vuonna 1915 valmistunut italialainen mykkäelokuva. Ranskalaisten Robert des Flersin ja Gaston de Caillavetin samannimiseen komediaan (1911) perustuvan lyhytelokuvan on ohjannut Nino Oxilia. Sen pääosia esittävät Ruggero Ruggeri, Amleto Novelli ja Pina Menichelli.[1]

Juoni

Lemmenseikkailuihin ja juhlimiseen kyllästynyt Sarzacin kreivi lähtee etsimään poikaansa Giovannia, jonka hän on jättänyt maaseudulle kasvatettavaksi kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Giovanni on ihastunut rikkaan maanomistajan tyttäreen Georgetteen, jota myös hänen isänsä alkaa kosiskella. Isän ja pojan välit ovat vähällä katketa, mutta lopulta Giovanni löytää häntä salaa rakastaneen köyhän Giovannan ja kaikki päättyy onnellisesti.[1]

Näyttelijät

 Ruggero Ruggeri … Sarzacin kreivi  
 Amleto Novelli … Giovanni  
 Pina Menichelli … Georgette Coursan  
 Suzy Prim … Giovanna Aubrim  
 Giuseppe Piemontesi … Charmenil  
 Amerigo Tramonti … apotti Jocasse[1]  

Tuotanto

Nino Oxilian Cinesille tekemä kaksikelainen elokuva perustuu ohjaajan Pariisissa näkemään näytelmään, jota ei ollut vielä esitetty Italiassa. Sen päätähti on Ruggero Ruggeri,[2] jonka rinnalla poikaa esittävä Amleto Novelli näyttää aivan liian vanhalta. Itala Filmin Il fuocon (1915) ja Tigre realen (1916) myötä femme fatalen rooleihin erikoistunut Pina Menichelli on vielä viaton ja raikas maalaistyttö. Paljolti ulkoilmassa kuvattu kolmiodraama voidaan nähdä astinlautana sekä Oxilian että Menichellin myöhemmille urille.[3]

Restaurointi

Torinon elokuvamuseossa säilynyt Papà on restauroitu vuonna 2012. Alkuperäisestä 594 metrin pituudesta on säilynyt 580 metriä.[4] Elokuva on nähtävissä museon Vimeo-sivustolla.

Lähteet

  1. ↑ a b c Bianco e Nero, numero speciale: Il cinema muto italiano 1915, seconda parte (1992), s. 99.
  2. ↑ Martinelli, Vittorio: Pina Menichelli: Le sfumature del fascino, s. 83. Roma: Bulzoni Editore, 2002. ISBN 88-8319-740-2
  3. ↑ Silents, Please! silentsplease.wordpress.com. Viitattu 17.9.2015.
  4. ↑ Museo Nazionale del Cinema museocinema.it. Viitattu 17.9.2015.[vanhentunut linkki]

Aiheesta muualla

  • Papà Internet Movie Databasessa (englanniksi)