Papua-Uuden-Guinean historia kertoo Papua-Uuden-Guinean historiasta.
Varhaisimmat vaiheet
Alueen ensimmäinen asutus syntyi noin 50000 vuotta sitten, kun väestöä tuli Aasiasta. Sepikijoen laaksoon asutus levisi noin 35000 vuotta sitten. Ylänköalueilla syntyi maanviljelykulttuuri noin 9000 vuotta sitten.[1] Papua-Uuden-Guinean pääsaarelle, Uudelle-Guinealle oli muinoin maayhteys muilta maa-alueilta, jota pitkin tuli esiaustronesialaista metsästäjä-keräilijöinä elänyttä väestöä 13000-10000 vuotta sitten. Melanesialaista väestöä tuli alueelle meriteitse 4000-6000 vuotta sitten.[2] Aasian suunnalta tuli merkittävissä määrin väestöä 1100-900 eaa.[3]
Eurooppalaisten saapuminen ja siirtomaakausi
Ensimmäisiä alueella käyneitä eurooppalaisia olivat portugalilaiset ja espanjalaiset tutkimatkailijat, jotka seikkailivat alueella 1500-luvun alkupuolella. He pitivät pääsaaren asukkaita Afrikan Guinealaisia muistuttavina ja näin pääsaari sai nimen Uusi-Guinea. Ensimmäiset eurooppalaisten siirtokunnat perustettiin 1800-luvulla rannikkoa lähellä oleville alueille. Uuden-Guinean sisäosat olivat eurooppalaisille tuntemattomia 1930-luvulle saakka, jolloin saaren yli lennettiin lentokoneella ja sisämaassa eristyksissä olleet asutusalueet paljastuivat. 1828 hollantilaiset valtasivat Uuden-Guinean länsiosan ja liittivät sen Alankomaiden Itä-Intiaan. 1800-luvun lopulla saksalaiset kauppiaat kiinnostuivat saaren länsiosan kookosöljystä. 1884-1899 Saksa otti haltuunsa saaren koillisosat ja läheisen Salomonsaariin kuuluvan saariston. Uuden-Guinean kaakkoisosa olivat 1800-luvun lopulla Britannian hallinnassa. Britannia luovutti tämän alueen Australialle 1906, jolloin sen nimeksi tuli Papua. Eurooppalaisilla oli siirtomaakaudella alueella maanviljelystiloja, joille tuotiin työvoimaa Kiinasta ja Indonesiasta. Sisämaassa eläneet heimot harjoittivat kannibalismia 1900-luvulle saakka. Papua-Uuden-Guinean alueella simpukankuoria käytettiin maksuvälineinä 1933 saakka.[4]
Ensimmäisestä maailmansodasta itsenäisyyden aikaan
Australia valtasi Saksalle kuuluneet alueet ensimmäisen maailmansodan aikana ja Kansainliitto vahvisti asian. Nämä Uuden-Guinenan koillisosat olivat erillinen hallintoalue, erillään Papuasta. Saaren itäosasta Bulolojoelta ja Edie Creekistä löydettiin suuri kultaesiintymä 1920-luvulla. Tämä vilkastutti taloudellista toimintaa ja samalla myös sosiaalista elämää.
Toisen maailmansodan alussa japanilaiset joukot iskivät Uuden-Guinean pohjoisosaan. Japani miehitti saaren pohjois- ja itäosaa 1942-1945.
Australian joukot onnistuivat häätämään japanilaisia joukkoja merkittävästi maa-alueilla ja Liitoutuneiden joukot tekivät merkittävän torjunnan merialueilla Korallimeren taistelun voiton myötä. Yhdysvaltojen joukot taistelivat Japania vastaan saariketjuilla ja Australian joukot Bougainvillen saarella, kunnes Japani antautui 1945.
Australia yhdisti hallinnoimansa alueet 1945 Papua- ja Uuden-Guinean territorioksi. 1950-luvulla meren rannikon seudulla oli suuria viljelmiä, joilla viljeltiin kahvia ja kaakaota.
Papua-Uudesta-Guineasta tuli itsehallinnollinen alue 1973. Alue itsenäistyi 1975. Bougainvillessä syntyi konflikti 1988 kaivostoiminnasta syntyneiden riitojen vuoksi. Seurasi sisällissota. Tämän sisällissodan loppumiseen vaikutti Uuden-Seelannin hallitus 1997. Bougainvillestä tuli itsehallinnollinen alue 2001.[5]
Lähteet
- ↑ Weldon Owen: Ihmisen suku, Kivikauden ihmiset, s. 147-155. Suomentanut Jukka Jääskeläinen, Jyri Kokkonen, Raimo Salminen, Juha Valste. WSOY, 1994. ISBN 951-0-18780-1
- ↑ Detlef Wienecke-Janz: Maailmalla, Afrikka ja Oseania, s. 270. Suomentanut Elina Eichorn, Arto Häilä, Eija Kämäräinen, Riitta Virkkunen. Weilin+Göös, 2009. ISBN 978-951-0-33477-5
- ↑ Papua Uusi Guinea profile-Timeline 14.2.2018. BBC. Viitattu 15.12.2024. (englanniksi)
- ↑ Kimmo Kiljunen: Maailman maat, liput ja historia, s. 590-591. Into Kustannus Oy, 2013. ISBN 978-952-264-157-1
- ↑ History Britannica. (englanniksi)