Paolo Volponi (1924 Urbino, Italia – 1994 Ancona, Italia[1]) oli italialainen kirjailija. Hän muutti kotikaupungistaan Urbinosta 26-vuotiaana pois kokiessaan sen ahdistavaksi. Hän valmistui juristiksi ja toimi muun muassa Olivettin ja Fiatin palveluksessa.[2]
Alkuun Volponi julkaisi runoja, 1960-luvulta alkaen proosaa. Esikoisromaani Memoriale ilmestyi 1962, ja se on niin sanottu teollisuusromaani (romanzo industriale), jossa hän pohtii yksilön asemaa teollistuneessa yhteiskunnassa. Yleensäkin hän käsittelee romaaneissaan vieraantumista ja ihmisen kyvyttömyyttä asettua ympäristöönsä, ja seurauksena on tuhoutuminen.[2]
Palkinnot ja tunnustukset
Suomennettuja runoja
Antologiassa Italian runoutta 1900-luvulta: 33 runoilijaa – 120 runoa, toim. Rolando Pieraccini, Helsinki: Lauttasaari Press 2004 ISBN 951-97511-7-3[4]
- Granaattiomenapuusta (Dal melograno) suom. Hannimari Heino
- Leuto on yö (XIII) suom. Hannimari Heino
- Mutta kuinka pitkä onkaan Metaurojoki (Come lungo invece è il Metauro), suom. Unto Paananen
- Piiri (Il cerchio) suom. Hannimari Heino
- Syksyllä on keskuudessamme (D'autunno è con noi) suom. Hannimari Heino
Lähteet
- ↑ Paolo Volponi, Treccani.it, viitattu 13.11.2021 (italiaksi)
- ↑ a b Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Volponi, Paolo”, Otavan kirjallisuustieto, s. 859. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X
- ↑ Premio Strega, (Arkistoitu – Internet Archive) viitattu 13.11.2021 (italiaksi)
- ↑ Paolo Volponi, (Arkistoitu – Internet Archive) Luettelo suomennetuista runoista. Lahden kaupunginkirjaston runotietokanta. Päivitetty 28.10.2021, viitattu 13.11.2021
Aiheesta muualla
|
|---|
| Kansainväliset | |
|---|
| Kansalliset | |
|---|
| Tieteilijät | |
|---|
| Henkilöt | |
|---|
| Muut | |
|---|
