Panthéon on alkujaan Pyhän Genevièven kirkoksi vuonna 1789 valmistunut rakennus Pariisin Latinalaiskorttelissa. Tyyliltään uusklassismia edustavan kirkon suunnitteli arkkitehti Jacques-Germain Soufflot. Panthéon on erityisen tunnettu Ranskan suurmiesten hautapaikkana. Rakennus sijaitsee Montagne Sainte-Genevièven huipulla, ja korkean sijaintinsa ansiosta se näkyy yli koko kaupungin.^[1]

Panthéonin rakennustyöt käynnisti kuningas Ludvig XV. Hän halusi korvata vanhan ja rappeutuneen pyhän Genevièven kirkon uudella temppelillä, joka sopisi paremmin Pariisin nimikkopyhimyksen arvolle. Tarinan mukaan kuningas, joka oli sairastunut vakavasti johtaessaan Ranskan armeijaa Itävallan perimyssodassa, oli luvannut rakentaa Genevièvelle uuden kirkon, mikäli selviäisi hengissä.

Arkkitehti Jacques-Germain Soufflot’n suunnitteleman kirkon perustukset laskettiin vuonna 1758. Taloudellisten vaikeuksien vuoksi se valmistui vasta vuonna 1789, ja rakennustyöt saattoi Soufflot’n kuoltua loppuun hänen oppilaansa Jean-Baptiste Rondelet. Rakennus on uusklassismin ensimmäisiä huomattavia edustajia. Sen julkisivu päätykolmioineen on kopio antiikin Rooman kaikkien jumalten temppelistä Pantheonista, mutta uusklassinen kupoli antaa sille esikuvastaan poikkeavan ulkoasun.

Panthéon valmistui samana vuonna kuin Ranskan vallankumous alkoi. Vallankumoushallitus, joka vastusti kristinuskoa, määräsi sen muutettavaksi kirkosta Ranskan suurmiesten hautapaikaksi. Ensimmäiset kirkkoon haudatut olivat Honoré Mirabeau ja Voltaire vuonna 1791. Myöhemmin Panthéon yritettiin kahdesti muuttaa takaisin kirkoksi, mutta nämä muutokset olivat lyhytaikaisia, ja sen asema suurmiesten mausoleumina on säilynyt meidän päiviimme asti. Rakennuksen päätykolmiossa on teksti AUX GRANDS HOMMES  LA PATRIE RECONNAISSANTE (”Suurille miehille kiitolliselta isänmaalta”).^[1]

Fyysikko Léon Foucault hämmästytti vuonna 1851 yleisöä suorittamalla Panthéonissa kuuluisan kokeen, jossa hän todisti Maan pyörimisliikkeen 67 metriä pitkän Foucault’n heilurin avulla.^[1]

Ranskan vallankumouksen vuosina Panthéoniin haudattiin vallankumousmiesten ihailemat filosofit Voltaire ja Jean-Jacques Rousseau sekä useita vallankumouksen sankareita. Monet jälkimmäisistä, kuten Honoré Mirabeau ja Jean-Paul Marat, siirrettiin myöhemmin muualle. Napoleon I:n keisarivuosina 1806–1815 Panthéoniin haudattiin kaikkiaan 42 vainajaa, useimmat poliitikkoja tai sotilaita.

Napoleonin kauden jälkeen Panthéon jätettiin pitkäksi aikaa rauhaan. Seitsemänkymmenen vuoden aikana temppeliin siirrettiin vain sen oma arkkitehti Jacques-Germain Soufflot vuonna 1829. 1880-luvulla Panthéon kuitenkin otettiin näyttävästi takaisin käyttöön: vuonna 1885 siellä pidettiin kansallissankarina juhlitun kirjailija Victor Hugon muhkeat hautajaiset, ja vallankumouksen satavuotisjuhlien yhteydessä 1889 sinne siirrettiin neljän vallankumoussotien sankarin ruumiit. Tämän jälkeen Panthéonissa on järjestetty säännöllisesti useita hautajaisia joka vuosikymmen.

Edellä mainittujen lisäksi Panthéonin kuuluisimpiin vainajiin kuuluvat kirjailija Émile Zola (1902), hävittäjä-ässä Georges Guynemer (1917), pistekirjoituksen keksijä Louis Braille (1952), toisen maailmansodan vastarintaliikkeen sankari Jean Moulin (1964), Euroopan unionin luojiin kuulunut Jean Monnet (1988) ja kirjailija Alexandre Dumas vanhempi (2002). Vuonna 1995 fyysikko Marie Curiestä tuli ensimmäinen omien ansioidensa perusteella Panthéoniin haudattu nainen (vuonna 1907 Sophie Berthélet sai hautapaikan sieltä akateemikkopuolisonsa rinnalla, kun perhe ei hyväksynyt puolisoiden erottamista toisistaan). Vuonna 2021 Panthéoniin tuli symbolinen hauta Joséphine Bakerille (ensimmäinen Panthéoniin haudattu tummaihoinen nainen ja ensimmäinen amerikkalaissyntyinen).

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pariisin Panthéon Wikimedia Commonsissa