Pantheon oli Lontoon Oxford Streetillä sijainnut kuuluisa rakennus, joka toimi ylempien yhteiskuntaluokkien kokoontumistilana (ns. assembly room) ja myöhemmin myös teatterina ja kauppapaikkana. Rakennuksen suunnitteli nuori lontoolainen arkkitehti James Wyatt ja se avattiin yleisölle vuonna 1772 kolmen vuoden rakennusurakan jälkeen. Rakennuksen ulkoasu sai merkittävimmät vaikutteensa roomalaisesta arkkitehtuurista ja Wyattin on arveltu käyttäneen sen rotundan esikuvana Rooman Pantheonia ja Konstantinopolin Hagia Sofiaa.^[1]

Aluksi Pantheon oli suosittu yläluokan kokoontumispaikka, jossa järjestettiin muun muassa naamiaisia ja konsertteja. Sen suosio alkoi kuitenkin hiipua 1780-luvulla. Haymarketissa sijainneen King’s Theatren tuhouduttua tulipalossa 1789 Pantheonin omistajat onnistuivat vuokraamaan sen väliaikaiseksi oopperataloksi. Rakennus ehti toimia tässä tarkoituksessa kuitenkin vain yhden kauden, sillä se vaurioitui pahoin tammikuussa 1792 sattuneessa tulipalossa.^[1]

Crispus Claggett -niminen mies vuokrasi raunioituneen Pantheonin ja kunnosti siitä vuoteen 1795 mennessä uuden konsertti- ja naamiaissalin. Claggettin hanke ei kuitenkaan menestynyt ja hän joutui pakenemaan maan alle velkojiaan 1797 tai 1798. Tämän jälkeen rakennus toimi vielä joitakin vuosia julkisten tilaisuuksien tapahtumapaikkana ja teatterina, kunnes se joutui vuonna 1814 pitkällisten oikeuskiistojen kohteeksi ja autioitui lähes 20 vuoden ajaksi.^[1]

Vuosina 1833–34 Pantheonista remontoitiin arkkitehti Sydney Smirken johdolla basaari, jossa oli pylväskäytävien reunustama ja paperimassaveistoksin koristeltu keskushalli. Basaari myytiin 1867 W. ja A. Gilbeylle, jotka käyttivät sitä omistamansa viinakaupan toimistona ja näyttelytilana, kunnes kauppaketju Marks & Spencer osti sen heiltä vuonna 1937. Pian tämän jälkeen rakennus purettiin kokonaan ja sen paikalle rakennettiin tavaratalo, joka on yhä toiminnassa.^[1]

• Survey of London – Arkkitehtuurihistoriaa