Pandora (kreikk. pan, kaikki ja doron, lahja) on kreikkalaisessa mytologiassa maailman ensimmäinen nainen. Zeus halusi rangaista ihmiskuntaa ja Prometheusta tulen viemisestä ja käski Hefaistoksen muotoilla Pandoran savesta.^[1]

Ennen kuin Prometheus sidottiin kallioon, hän varoitti veljeään Epimetheusta ottamasta lahjoja jumalalta. Epimetheus ei kuunnellut ja Pandoran saavuttua rakastui tähän. Epimetheus käski Pandoraa olemaan avaamatta tämän mukana ollutta lipasta, mutta Pandoran uteliaisuus voitti ja hän avasi lippaan vapauttaen kaikki maailman vitsaukset. Siihen asti ihmiskunta oli elänyt paratiisimaisesti ilman murheita. Pandora sulki lippaan, jolloin rasian pohjalle jäi ainoastaan Toivo.^[1]

Hesiodos kertoo Pandoran tarinan teoksessaan Työt ja päivät.^[1]

Pandoran lippaaksi verrataan asioita, joita ei kannattaisi kokeilla, koska siitä seuraa ikävyyksiä. Ihmisellä on luontaista uteliaisuutta ja houkutusta uusien asioiden kokeiluun. Kuuliainen ihminen säästyy ikäviltä seurauksilta. Tätä ristiriitaa kutsutaan Pandoran lippaaksi. Pandoran lipas on transformaatiomyytti. Se kertoo pahuuden synnystä tai alkuperästä.^lähde?

• Castrén, Paavo & Pietilä-Castrén, Leena: Antiikin käsikirja. Helsingissä: Otava, 2000. ISBN 951-1-12387-4