Palmyrapalmu

Palmyrapalmu
Palmyrapalmuja Angkor Watissa, Kambodžassa.
Palmyrapalmuja Angkor Watissa, Kambodžassa.
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheobionta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Yksisirkkaiset Liliopsida
Lahko: Arecales
Heimo: Palmukasvit Arecaceae
Suku: Palmyrapalmut Borassus
Laji: flabellifer
Kaksiosainen nimi

Borassus flabellifer
L.[2]

Katso myös

  Palmyrapalmu Wikispeciesissä
  Palmyrapalmu Commonsissa

Palmyrapalmu (Borassus flabellifer) on suurikokoinen palmulaji. Se voi kasvaa 30 metriä korkeaksi ja rungon halkaisija voi olla yli puolitoista metriä. Latvuksessa on 25–40 liuskaista lehteä, jotka muodostavat halkaisijaltaan kolmemetrisen pallon. Kookospähkinää muistuttavien hedelmien halkaisija on 12–15 cm.[3]

Palmyrapalmun hedelmä.

Palmyrapalmu on kotoisin trooppisesta Aasiasta. Sitä kasvaa luontaisesti Intiasta Indokiinaan, mm. Vietnamiin ja Indonesiassa Jaavalta Pienille Sundasaarille.[4]

Palmyrapalmu on Kambodžan kansallispuu.[5]

Palmyrapuun lehtikuitua bassinaa (myös bassine)[6] käytetään materiaalina esimerkiksi katuharjoissa ja nuohoojien käsiharjoissa.[7] Se on erittäin kestävää ja sitkeää. Väriltään se on alun perin tummanruskeaa.

Lähteet

  1. ↑ IUCN SSC Global Tree Specialist Group & Botanic Gardens Conservation International (BGCI): Borassus flabellifer IUCN Red List of Threatened Species. Version 2024-1. 2024. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 25.8.2024. (englanniksi)
  2. ↑ Borassus flabellifer ITIS. Viitattu 6.1.2011. (englanniksi)
  3. ↑ Palmyra palm Flowers of India
  4. ↑ Plants of the World Online: Borassus flabellifer L. (englanniksi) Viitattu 16.7.2022.
  5. ↑ Sugar Palm (Borassus flabellifer): The National Tree of the Kingdom of Cambodia Chantol
  6. ↑ Bassine The Free Dictionary. Viitattu 11.12.2013. (englanniksi)
  7. ↑ Harjojen harjasten kuitumateriaalit Harjat.com. Viitattu 11.12.2013.

Aiheesta muualla