Paksupäät (Hesperioidea) on päivällä tai hämärässä lentäviä perhoslajeja sisältävä perhosten yläheimo.
Piirteitä
Paksupäihin kuuluu noin 4 000 pientä tai keskikokoista perhoslajia, jotka kaikki kuuluvat heimoon, paksupääperhoset Hesperiidae. Yläheimoon kuuluvien lajien määrä on suurin Amerikoissa, joiden trooppisilla alueilla tavataan myös hyvin läheistä sukua olevan Hedyloidea-yläheimon lajeja. Vaikka paksupäät eroavat kehityshistorialtaan ja monien tuntomerkkien suhteen varsinaisista päiväperhosista (Papilionoidea), ne usein esitetään silti päiväperhosina.[1]
Paksupäillä on nuijamaiset tuntosarvet, kuten kaikilla päiväperhosillakin. Niillä on ryhmän nimen mukaisesti leveä pää ja tuntosarvet ovat vähintään kahden tuntosarvien tyvijaokkeen mitan päässä toisistaan. Vartalo on lihaksikas ja keskiruumiissa on laaja, Y-kirjaimen muotoinen hartialevy. Paksupäiden etu- ja takasiipeä yhdistää hakanen, jollaista varsinaisilla päiväperhosilla ei ole. Lepäävä perhonen pitää siipiään tunnusomaisessa asennossa, jossa etusiivet ovat pystyssä ja takasiivet levällään. Toukalla on pään ja muun vartalon välillä kaulamainen kaventuma. Aikuiset paksupäät syövät kukkien mettä, toukat elävät ravintokasveilla vapaina.[1]
Lajit Suomessa
Paksupäitä on Euroopassa yli 40 lajia. Suomessa on tavattu yksitoista lajia, joista heinähiipijä on harvinainen harhailija.[2][3] Valkotäpläpaksupää on rauhoitettu luonnonsuojeluasetuksessa.
Katso myös
Lähteet
