Paco de Lucía (alun perin Francisco Sánchez Gómez; 21. joulukuuta 1947 Algeciras, Cádiz – 25. helmikuuta 2014 Cancún, Meksiko^[1]) oli kansainvälisesti tunnettu espanjalainen flamencokitaristi. De Lucía kehitti uuden flamencotyylin, jossa perinteiseen flamencoon liitetään muun muassa jazzvaikutteita. Hän otti flamencossa käyttöön uusia soittimia, kuten cajonin, huilun ja bassokitaran. Paco de Lucíaa pidetään eräänä kaikkien aikojen merkittävimmistä flamencomuusikoista, ja hän on esiintynyt muun muassa Al Di Meolan ja John McLaughlinin kanssa.^[2]

De Lucía syntyi Andalusiassa Algecirasin kaupungissa ja oli viidestä sisaruksesta nuorin. Taiteilijanimensä hän valitsi äitinsä Lucía Gómezin kunniaksi. Paco de Lucía oli merkittävää muusikkosukua: hänen isänsä Antonio Sánchez ja veljensä Ramón de Algeciras olivat flamencokitaristeja, ja veli Pepe de Lucía on flamencolaulaja. De Lucía esiintyi julkisesti ensimmäisen kerran 11-vuotiaana Radio Algecirasissa, ja seuraavana vuonna hän sai kunniamaininnan Jerezin flamencokilpailussa. Vuonna 1961 hän oli kiertueella tanssija José Grecon kanssa, ja vuosina 1968–1977 hän työskenteli merkittävän flamencon uudistajan laulaja Camarón de la Islan kanssa ja he äänittivät yhdessä kymmenen albumia.^[2]

Flamencon lisäksi de Lucía äänitti myös espanjalaista taidekitaramusiikkia, muun muassa Manuel de Fallan teoksia ja Joaquín Rodrigon Aranjuez-konserton. Paco de Lucía oli poikkeuksellisen taitava kitaristi, ja hänet tunnetaan erityisesti rasgueadoistaan ja picadoistaan. De Lucía pystyi soittamaan nailonkielisellä kitaralla 16-osanuottitrioleja 180 bpm:n nopeudella.^lähde?

Paco de Lucía kuoli 25. helmikuuta 2014 sydänkohtaukseen Meksikossa 66-vuotiaana.^[1]

Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Paco de Lucía.

• Paco de Lucian muistokirjoitus Helsingin Sanomissa