Jupiter (ohjus) (PGM-19 Jupiter; alkujaan SM-78) on keskimatkan ohjus, jonka kehitti Yhdysvallat Redstone-raketista lisäämällä siihen jatkorakettivaiheita. Se oli kolmas Yhdysvaltojen keskimatkan ohjuksista, ensimmäinen oli Thor, jos ei SM-65 Atlas I: ta poislueta. Jupiterin kantomatka oli 2 400 km, siinä oli usean megatonnin taistelukärki ja sen CEP-osumatarkkuus oli 1 800 metriä.[1]
Jupiter-raketin polttoaineena käytettiin happea ja RP-1:tä (eräs kerosiinijaloste). Yhdysvalloilla oli Jupiter-ohjuksia 30 Italiassa ja 15 Turkissa.[1] Vuosina 1961 ja 1962 sattui kaksi onnettomuutta, joissa salama iski italialaiseen tukikohtaan sijoitettuun Jupiter-ohjukseen. Molemmissa tapauksissa ydinkärjet aktivoituivat osittain. Muutaman salamaniskun jälkeen amerikkalaiset rakensivat Jupiter-laukaisualustojen ympärille ukkosenjohdattimia.[2]
Jupiter-rakettia käytettiin laukaisemaan monia Yhdysvaltojen ensimmäisiä Explorer-sarjan satelliitteja ja epäonnistuneita kuuluotaimia. Sillä laukaistiin myös apinoita koelennoille.[2] Tunnetuimmat Jupiterit lienivät Jupiter A ja C. Satelliitin laukaisuun käytetty Juno/Juno I oli Jupiter C, jossa oli yksi lisävaihe. Juno II oli Jupiter-ohjuksesta kehitety kantoraketti.[1]
Jupiterin polttoainetankkia ja moottoreita käytettiin Saturnus 1 -rakettien osina.[3]
Jupiter IRBM -ohjuksen tekniset tiedot
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
