PDP-10 (lyhenne sanoista Programmed Data Processor) oli Digital Equipment Corporationin 36-bittinen suurtietokone, jota valmistettiin eri malleina (muun muassa DECsystem-10, DECSYSTEM-20 ja niiden eri alamallit) 1960-luvulta 1980-luvulle. Siitä tuli varsin suosittu erityisesti Yhdysvaltain akateemisessa maailmassa, ja se oli yksi niistä koneista, jotka käytännössä popularisoivat tietokoneiden osituskäytön 1970-luvulla; aikaisemmin tietojenkäsittelyä oli suoritettu lähinnä eräajoina.[1][2][3] Koneen tunnetuimpia käyttöjärjestelmiä ovat ITS, TENEX, TOPS-10 ja TOPS-20.
Historiaa
PDP-10-arkkitehtuurin pääsuunnittelija oli insinööri Alan Kotok,[4] ja se sai vaikutteita PDP-6:sta, Digitalin edellisestä 36-bittisestä koneesta. Ensimmäiset PDP-10-mallit esiteltiin vuonna 1967.[5] Ne perustuivat KA10-suorittimeen, jossa oli käytännössä sama käskykanta kuin PDP-6:ssa.[6][7][8] Käyttöjärjestelmänä koneissa toimi Digitalin oma, PDP-6:ta varten alun perin kehitetty "Monitor", joka myöhemmin nimettiin TOPS-10:ksi.[9][10][11]
DECsystem-10 esiteltiin vuonna 1971 ja uusi suoritin, KI10, seuraavana vuonna.[12][13] KL10, PDP-10:n pääsuorittimista tehokkain (Digitalin mukaan neljä kertaa KA:ta nopeampi), esiteltiin puolestaan 1974.[14] Aikaisemmista PDP-10-suorittimista poiketen sen käskykanta oli mikrokoodattu, ja se käytti PDP-11-minitietokonetta eräänlaisena esitietokoneena, muun muassa itsensä käynnistämiseen.[14][15]
DECSYSTEM-20 esiteltiin vuonna 1976.[16] Se perustui KL10-suorittimeen, ja käyttöjärjestelmänä pyöri TOPS-20.[17] Kaksi vuotta myöhemmin Digital esitteli KS10-suorittimen ja siihen perustuvan huokean DECsystem-2020-tietokoneen.[18][19] KS10 jäi PDP-10-perheen viimeiseksi varsinaiseksi pääprosessoriksi. Vuosikymmenen vaihteessa Digital käynnisti Jupiter-hankkeen, jonka tarkoituksena oli uuden PDP-10-järjestelmän kehittäminen, mutta se keskeytettiin.[17][20][21] Vuonna 1983 yhtiö lakkautti virallisesti koko PDP-10-tuotelinjan, lähinnä kilpailevan 32-bittisen VAX-arkkitehtuurin hyväksi.[17][21]