Päivä vain ja hetki kerrallansa (ruots.Blott en dag, ett ögonblick i sänder) on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjanvirsi 338. Sanat virteen on kirjoittanut ruotsalainen Lina Sandell vuonna 1865 ja sävel on peräisin Oscar Ahnfeltilta vuodelta 1872. Virsi on suosittu niin Suomessa kuin Ruotsissakin ja se sopii sekä häihin että hautajaisiin.
Virren on kirjoittanut ruotsalainen Lina Sandell vuonna 1865 ja sen teksti julkaistiin ensi kerran vuonna 1866 kristillisessä Korsblomman-kalenterissa. Virren mukana oli Sandellin kirjoitus nimellä "Tärkeä oppi", joka sisälsi allegorisen tarinan kaappikellosta, joka oli lakannut käymästä. Kellon heiluri oli lamaantunut laskettuaan että sen pitää heilahtaa pelkästään yhdessä vuorokaudessa 86 400 kertaa. Kellon taulu yritti lohduttaa heiluria kehottaen tätä heilahtamaan aluksi vain vaivaiset kuusi kertaa, mihin heiluri vastasi: "Eivät nämä kuusi kertaa tunnu raskaalta, mutta minunhan on työskenneltävä kuusi kertaa miljoonia kertoja." Kellotaulu piti heilurin huolen lähteenä työn määrän murehtimista eikä työtä sinänsä: "Vaikka voitkin jonakin hetkenä ajatella niitä miljoonia heilahduksia, jotka sinun on tehtävä, sinulta ei kuitenkaan vaadita kuin yksi heilahdus kerrallaan." Tarinan taustalla ovat raamatunkohdat 5. Moos. 33:25 "niinkuin sinun päiväsi, niin olkoon sinun voimasikin" ja Jeesuksen vuorisaarnassa esittämä varsinainen "tärkeä oppi": "Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet" (Matt. 6:34).[1] Sandell-tutkija Gösta Imbergin mukaan virren taustalla saattavat olla tragediat Sandellin henkilökohtaisessa elämässä: häneltä kuoli lyhyen ajan sisällä lanko, isä, äiti ja useita sisaruksia.[2]
Virsi on varsin suosittu myös alkuperämaassaan Ruotsissa.[10] Vuonna 1994 tehdyn tutkimuksen mukaan se oli viidenneksi suosituin virsi vuoden 1986 virsikirjassa. Saman pohjoismaisen vertailun mukaan se oli kolmanneksi suosituin virsi Suomen ruotsinkielisessä virsikirjassa, mutta ei päässyt suomenkielisessä virsikirjassa kymmenen suosituimman joukkoon.[11] Virsi äänestettiin kuitenkin suomalaisten suosikkivirreksi TV1:n Virsistä viisi -ohjelmassa vuonna 2010.[12]
Virsi löytyy Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjasta sekä siten myös suomenkielisestä virsikirjasta numerolla 249. Suomennos poikkeaa hieman suomalaisesta virsikirjasta.[13] Kun Ruotsin kirkon virsikirjaa uudistettiin 1980-luvulla, piti uudistuskomitea virren sanomana Jumalan isällistä rakkautta. Sandellin vuonna 1866 ensi kerran julkaisemassa versiossa tätä ulottuvuutta ei virrestä kuitenkaan löydy. Vasta vuonna 1872 oli sana "Herra" muutettu "Isäksi" ja "äidin sydän" vaihdettu "isän sydämeksi".[10]
Tie virsikirjaan
Kirkolliskokous asetti vuonna 1973 komitean luonnostelemaan ehdotuksen uudeksi virsikirjaksi.[14] Ehdotus julkaistiin vuonna 1984 nimellä Virsikirjaehdotus 1984.[15] Seurakunnilta kootun palautteen perusteella tehty ehdotus sisälsi perinteisten koraalivirsien lisäksi myös hengellisiä lauluja[16], joiden ottamista suomalaisiin virsikirjoihin oli vielä ennen toista maailmansotaa vastustettu ankarasti.[17] Yksi näistä oli "Päivä vain ja hetki kerrallansa".[18] Se ja muut Sandellin virret olivat menestyneet hyvin jo Ruotsissa sekä hengellisen sisältönsä, laulettavuutensa että helposti ymmärrettävien kielikuviensa ansiosta.[19] Kirkolliskokous nimesi myös erillisen ja komiteasta itsenäisen virsikirjavaliokunnan kommentoimaan ehdotusta.[20] Myös se puolsi hengellisiä lauluja ja piti virttä "Päivä vain ja hetki kerrallansa" hyvänä.[21] Myös piispainkokous antoi lausunnon virsikirjaehdotuksesta. Se huomautti että hengellisiä lauluja oli jo Ruotsin ja Suomen ruotsinkielisessä virsikirjassa, jossa "Päivä vain ja hetki kerrallansa" oli ollut vuodesta 1943.[5] Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suomenkieliseen virsikirjaan "Päivä vain ja hetki kerrallansa" saatiin siis vihdoin vuonna 1986.[17] Vuoden 1986 virsikirjasta löytyy viisi muutakin Sandellin kirjoittamaa virttä.[4] Hengellisiä lauluja siinä on yhteensä yli 20, joten "Päivä vain ja hetki kerrallansa" oli osana hengellisten laulujen lopullista läpimurtoa.[22]
Virsikirjassa virsi on luokiteltu kiitos- ja ylistysvirsiin.[1] Virsi sopii niin häihin kuin hautajaisiinkin.[23][24] Kanttoreille tehdyssä kyselytutkimuksessa se osoittautui siunaustilaisuuksien toiseksi käytetyimmäksi alkuvirreksi. Muulla kuin alkuvirren paikalla se oli kolmanneksi suosituin.[25]Egil Hovlandin urkusovituksena se on ollut myös verrattaen suosittu alkuvirttä edeltävänä alkumusiikkina.[26]
Kirkollisten toimitusten kirja antaa virren vaihtoehdoksi myös osana seuraavia rukoushetkiä: rukoushetki sairaan luona, surukodissa, avioliittoon vihkimisen vuosipäivänä, läheisen haudalla ja hoitolaitoksen siunaamisen yhteydessä.[27]
Grundstén, Anne-Marie: Hautausmusiikki ja sen valinta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon suomenkielisissä seurakunnissa: kanttorien näkemyksiä musiikin toteutuksesta vuoden 2003 käsikirjauudistuksen jälkeen. (Studia Musica 71) Taideyliopiston Sibelius-Akatemia, 2017. ISSN 0788-3757ISBN 978-952-329-073-0Teoksen verkkoversio (viitattu 23.3.2020).
Pajamo, Reijo; Tuppurainen, Erkki: Kirkkomusiikki. (Suomen musiikin historia) Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27707-X
↑Karl-Johan Hansson, Folke Bohin, Joergen Staarup: ”De mest uppskattade finska psalmerna,(Hannu Vapaavuori), De mest uppskattade psalmerna i svenka Finland (Karl-Johan Hansson), De mest omtyckta psalmerna i Sverige (Anna J Evertsson)”, Dejlig er jorden Psalmens roll i nutida nordiskt kultur- och samhällsliv, s. 230, 240, 276. Åbo Akademis förlag. Åbo, ISBN951-765-060-4, 2001.
↑Kirkollisten toimitusten kirja. (Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkkokäsikirja III) Suomen evankelis-luterilainen kirkko, hyväksytty kirkolliskokouksessa 8. marraskuuta 2003. Teoksen verkkoversio (viitattu 17.3.2020).
