Pähkinäsaaren linna (ven. Орешек, Orešek) on Venäjällä Leningradin alueella sijaitseva keskiaikainen linna. Se sijaitsee vuonna 1780 kaupunkioikeudet saaneen Pähkinälinnan kaupungin alueella paikassa, jossa Laatokka laskee Nevaan.

Suuriruhtinas Juri Danilovitšin johtamat novgorodilaiset perustivat vuonna 1323 linnoituksen sotilaallisesti ja kauppapoliittisesti tärkeällä paikalla sijaitsevaan Pähkinäsaareen (ven. Ореховый остров, Orehovyi ostrov, lyhyemmin Ореховец, Orehovets). Saari sijaitsee Laatokan ja sen laskujoen Nevan liitoskohdassa ja kontrolloi siten Nevan kautta kulkevaa liikennettä.^[1] Samana vuonna 1323 siellä solmittiin Novgorodin ja Ruotsin välinen Pähkinäsaaren rauha. Ruotsin kuningas Maunu Eerikinpoika valloitti rajalinnoituksen vuonna 1348, mutta menetti sen jo seuraavana vuonna takaisin novgorodilaisille. Vuonna 1352 saaren itäosaan rakennettiin nelikulmainen kivilinna. Länsiosaan syntyi esikaupunki, joka ympäröitiin kivimuurilla vuonna 1410.^lähde?

Vuonna 1478 Pähkinälinna joutui Novgorodin mukana Moskovalle, joka pystytti paikalle uuden linnoituksen vuosina 1514–1525. Puttilan paasikivestä rakennettu linnoitus oli muodoltaan 300 × 150 metrin suuruinen monikulmio, jossa oli seitsemän ulkotornia ja kolmitorninen keskuslinna. Muurien korkeus oli 12 metriä ja kolmikerroksisten tornien 14–16 metriä. Juurestaan muurit olivat 4,5 metriä paksuja. Nevan molemmin puolin sijaitsivat linnoittamattomat esikaupungit. Yhteensä asukkaita oli 1 200–1 500 henkeä.

Linnoitus torjui ruotsalaisten hyökkäykset vuosina 1555 ja 1579, mutta joutui antautumaan pitkällisen piirityksen jälkeen vuonna 1612. Stolbovan rauhassa alue joutui Ruotsille. Venäjä valtasi linnoituksen takaisin suuressa Pohjan sodassa vuonna 1702. Vuosina 1703–1715 tornien ympärille rakennettiin maalinnakkeet, jotka myöhemmin katettiin kivellä.

1700-luvulla linna menetti sotilaallisen merkityksensä, ja sitä ryhdyttiin käyttämään poliittisten vankien säilytyspaikkana. Vankilassa viruivat muun muassa Pietari Suuren sisar Marija Aleksejevna, hänen ensimmäinen vaimonsa Jevdokija Lopuhina sekä keisari Iivana VI, joka sai surmansa vapauttamisyrityksen yhteydessä. 1800-luvulla vangittuina oli dekabristeja, Puolan kapinallisia ja narodnikkeja. Linnoituksessa on teloitettu muun muassa Leninin vanhempi veli Aleksandr Uljanov. 1900-luvun alussa rangaistusvankilassa pidettiin vuosien 1905–1907 vallankumoustapahtumien osanottajia, sosiaalidemokraatteja, sosialistivallankumouksellisia, anarkisteja ja niin edelleen.^lähde?

Toisessa maailmansodassa Pähkinälinna toimi neuvostojoukkojen Leningradin rintaman etuvartiona, jota saksalaiset tulittivat voimakkaasti. Sodan jälkeen linnoitusta on restauroitu, ja se toimii nykyään museona.

Pähkinäsaaren linna muodostaa yhdessä uuden ja vanhan Laatokan kanavan kanssa yhden osan Pietarin Unescon maailmanperintökohteesta.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pähkinäsaaren linna Wikimedia Commonsissa

• Paul Linder : Venäjän Bastil Pähkinälinna, Suomen Kuvalehti, 15.01.1938, nro 2, s. 24, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot