Lindblad syntyi pappisisän perheeseen. Hänen molemmat vanhempansa olivat taitavia laulajia ja isänsä lisäksi viulunsoittaja. 10-vuotiaana Lindblad aloitti koulunkäynnin Växjössä. 14-vuotiaana hän lakkasi saamasta talousapua kotoa ja alkoi rahoittaa koulunkäyntiään tuutorina toimimalla. Växjössä ei ollut korkeatasoista musiikkikasvatusta, mutta Lindblad perusti useiden koulukavereidensa kanssa kokoonpanon, joka soitti jäsentensä sovittamaa musiikkia. Myös lauluja esitettiin tämän toiminnan yhteydessä mieskvartettikokoonpanolla. 1820-luvun aikana kokoonpanon jäsenet esiintyivät usein kaupungin keskiluokkaisissa kodeissa ja myös Esaias Tegnérin piispanasunnossa.[1]
Lundissa
Syksyllä 1829 Lindblad lähti opiskelemaan Lundiin. Hän kustansi opintonsa käymällä opettamassa aristokraattiperheiden kodeissa ja pienellä tulovirralla läheiseltään. Hän soitti Lundin yliopiston opiskelijaorkesterissa ja Malmön musikaalisessa seurassa, joista jälkimmäisen jäsenenä hän oli vuodesta 1830. Varhaisilta Lundin-vuosilta ovat Lindbladin varhaisimmat sävellykset. Ammattimuusikon uralleen Lindblad ei saanut rohkaisua opettajien eikä perheen taholta, joten hän menetti läheisensä tarjoaman taloudellisen tuen vuonna 1836 ryhtyessään johtamaan kiertävää oopperaseuruetta.[1]
Lindblad ja hänen Växjöstä Lundiin opiskelemaan tulleet ystävänsä liittyivät Sven Lovénin johtamaan lauluyhtyeeseen, joka aloitti julkisen esiintymisen vuonna 1833. Tämä kokoonpano nimettiin myöhemmin Lunds Studentsångföreningiksi. Vuonna 1838 se aloitti yhteistyön Kööpenhaminassa opiskelleiden kanssa, mikä vaikutti merkittävästi skandinavismin nousuun opiskelijapiireissä. Vuonna 1839 Lindbladin lauluja mieskuorolle alettiin painaa. Lindbladista tuli kuoron johtohahmo, ja hän alkoi vuonna 1839 laulajien kanssa järjestää julkisia iltakonsertteja Lundissa ja Malmössä. Näiden esiintymisten avulla Lindblad sai myös tuloja, jotka mahdollistivat edistyneen tason opiskelun muiden muassa Karl August Krebsin johdolla Hampurissa. Hän saattoi opintonsa päätökseen vuonna 1844 ja valmistui maisterin arvolla, johon johtaneet opinnot koostuivat kursseista teoreettisessa ja käytännöllisessä filosofiassa sekä useissa luonnontiedeaineissa.[1]
Vuonna 1846 Lindblad lähti kuoronsa jäsenistä muodostetun kvartetin kanssa kattavalle Ruotsin-kiertueelle, joka sai suosiollisen vastaanoton. Kuorotyö ei kuitenkaan ollut tuottoisaa vaan Lindblad velkaantui syvästi. Hän lopetti kuoron päätoimisen johtamisen ja aloitti toukokuussa 1847 työn kanttorina ja opettajana Norra Mellbyn kirkossa.[1]
Norra Mellbyssä
Norra Mellbyssä Lindblad perusti sekakuoron, joka oli yksi Ruotsin ensimmäisistä kirkkokuoroista ja Skånen alueen ensimmäinen. Lisätehtäviä velkataakkansa helpottamiseksi Lindblad otti vastaan antamalla oppitunteja sekä myymällä ja virittämällä pianoja. Hän jatkoi myös Lunds Studentsångföreningin ajoittaista johtamista ja säveltämistä. Kustantajat julkaisivat mielellään jo maineeseen nousseen muusikon soolo-, kvartetti- ja mieskuorolauluja. Lindblad valittiin Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi vuonna 1857.[1]
1850-luvun puolessavälissä Lindblad meni naimisiin itseään 25 vuotta nuoremman pianonsoiton opettaja Emma Anderssonin kanssa. Parille syntyi vuosi avioliiton solmimisen jälkeen tytär, joka kuoli varhain. Lindblad kuoli keuhkosairauteen neljäntoista kuukauden sairastamisen jälkeen. Sairautensa aikana hän laati muistelmia, joissa kuitenkin pääsi vain vuoteen 1845.[1]
Sävellystuotanto
Lindblad sävelsi suuren määrän soolo-, kvartetti- ja mieskuorolauluja, joihin kuuluivat Längtan till landet (Vintern rasat ut...), Ångbåtssång (Sätt maskinen igång …) ja Kungssången (Ur Svenska hjärtans djup...). Kungssångenin hän sävelsi Oskar I:n kruunajaisten yhteydessä vuonna 1844 järjestettyä akateemista seremoniaa varten. Lindbladin tuotantoon kuuluu myös joitain soolopianolle sekä viululle ja pianolle sävellettyjä teoksia. Lauluissa on usein viitattu luonnon tunnelmiin. Lindblad oli itse innokas luontoretkeilijä ja metsästäjä, mistä sai lempinimen "Kulan".[1]
Joihinkin lauluihinsa Lindblad teki itse sanat, mutta hän käytti myös muiden muassa C. V. A. Strandbergin, Herman Sätherbergin ja Gustaf Nyblæuksen runoja. Lindbladin laulut olivat huomattavassa suosiossa 1800-luvun jälkipuoliskolla, ja monia hänen sävellyksistään julkaistiin kuoroteoskokoelmissa pitkälle 1900-luvulle saakka. Jotkin laulut kuuluvat yhä mieskuorojen ohjelmistoon.[1]
