Otto Albert Korpijaakko (sukunimi vuoteen 1929 Stenij; 10. marraskuuta 1900 Jyväskylä – 30. syyskuuta 1958 Imatra) oli suomalainen rovasti ja kirjailija. Korpijaakko toimi Viipurin Diakonissalaitoksen johtajana vuosina 1931-1937 ja Sisälähetyksen johtajana vuosina 1937-1941^[1]

Talvisodan aikana Korpijaakko toimi Laatokan Karjalassa JR 39:n sotilaspastorina.^[2], ja jatkosodan aikana hän toimi vuosina 1941-1944 Itä-Karjalan sotilashallinnon sosiaaliosaston päällikkönä.^[3]

• Pyhiä muistoja : herännäishenkisten kansanopistojen julkaisu, toimittanut O. Korpijaakko. Herättäjä, Lapua 1929
• Ääni kentältä : rivejä kaatuneiden omaisille. WSOY 1942
• Asevelihenki. Asevelipapit ry, Helsinki 1943, 2. uudistettu painos 1944
• Sortuuko Suomi? Asevelipapit ry, Helsinki 1944
• Tulessa ja pakkasessa: Laatokan koilliskulmalla 1939-1940. WSOY 1958, 2. painos 1959
• Kajaanin Sissi-Rykmentti: Piirteitä Kainuun osuudesta Suomen Vapaussotaan 1928

• Suomen kirjailijat-tietokanta (Arkistoitu – Internet Archive)
• Wiren, Edvin: Verraton tie. Diakonian raamatullinen pohja, historiallinen kehitys ja nykyiset työmuodot, Wsoy, Helsinki, 1947