Osuusliike Koiton ravintolasali 1950-luvulla.Osuusliike Koiton uuden päämyymälän lihaosasto vuonna 1950Osuusliike Koiton päätoimitalo vuoden 1956 tammikuussa.Koiton talo vuonna 2024
Vuosina 1899–1921 Valkeakoskella toimi Walkiakosken Työläisten Kauppa-Osakeyhtiö eli yhtiökauppa. Sen toiminta päättyi 1920-luvun puolivälissä. Työväenyhdistyksen piirissä valmisteltiin osuusliikkeen perustamista. Perustava kokous pidettiin työväentalossa 25. tammikuuta 1925. Perustamisasiakirjan allekirjoitti 24 henkilöä.[1][3]
Osuusliike Koitto rl:n ensimmäinen myymälä avattiin kesäkuussa 1925 Pohjanheimon talossa Aarniolta vuokratussa liiketilassa. Vuonna 1929 osuusliike vuokrasi toimintansa lopettaneen Tmi A. Gust. Skogsterin toimitalon. Myymälä Pohjanheimon talosta siirrettiin tähän kiinteistöön ja siitä tuli Osuusliike Koiton päätoimipaikka. Siinä oli kangas- ja jalkine- sekä sekatavara- ja ruokatavaraosastot. Tontilla sijainneessa sivurakennuksessa avattiin vuonna 1933 kahvila ja toiseen rakennukseen sijoitettiin vuonna 1934 leipomo. 1920-luvulla avattiin myös sekatavaramyymälä kauppatorin varrella ja laajennettiin n:o 2:ta uudella ruokatavaraosastolla.[1][2][3]
Vuodesta 1935 lähtien ryhdyttiin perustamaan maaseutumyymälöitä. Lisäksi avattiin Valkeakoskelle myymälä Apiankadulle. KangasalanSaarikylissä liikkeellä oli Kustaa Sulanderin hoitama myyntipiste.[1][3]
Osuusliikkeen toiminta kohtasi myös vastustusta. 1930-luvulla tehdasyhtiön useat työnjohtajat kielsivät työntekijöitä asioimasta Koitossa, josta oikeistolaiset käyttivät pilkkanimeä ”Moskova”. Osa asiakkaista tuli ostoksille salavihkaa kiertotietä peläten seurauksia.[1][2]
Uusi päätoimipaikka
Vuonna 1938 Koitto sai ostaa Yhtyneet Paperitehtaat Osakeyhtiöltä tontin uuden Valtakadun varrelta. Siinä olleiden neljän asuintalon paikalle rakennettiin uusi päätoimipaikka. Suunnittelijoina olivat arkkitehdit G. Jägerroos ja E. Rautiala Kulutusosuuskuntien Keskusliitosta. Urakoitsijana oli tamperelainen rakennustoimisto Tähtinen & Sola. Syyskuussa 1939 avattu pääosiltaan yksikerroksinen, yhdeltä osalta kaksikerroksinen kivitalo sisälsi liha-, maito-, leipä-, siirtomaatavara-, puku-, ja jalkineosastot. Lisäksi oli tilat konttoreille, johtajan asunnolle ja kahdelle ravintolalle. Talon yläkerrassa oli I luokan ravintola, johon mahtui 150 asiakasta. Aulassa oli biljardihuone, jossa oli kaksi pelipöytää. Alakerrassa toimi pikaravintola. Vuokralaiseksi saatiin Alkoholiliikkeen myymälä.[1]
Kansan Lehden toimittaja pääsi tutustumaan uuteen toimitaloon 23. syyskuuta 1939 ja kirjoitti siitä ylistävän jutun otsikolla: "Osuusliike Koitto Valkeakoskella on saanut uuden, ajanmukaisen liiketalon". Juttu jatkui: "Sen pääpaikka, joka on näihin asti toiminut peräti ahtaissa vuokrahuoneissa, on muutettu omaan uljaaseen liiketaloon, joka parisen viikkoa sitten valmistui. Se on ajanmukainen, tilava ja kaunis. Se sijaitsee kauppalan uudessa keskustassa, torin varrella".[4]
"Uudessa toimitilassa on kaksi maanpäällistä kerrosta ja kellarikerros. Ulkoseinät on rapattu vetorappauksella, pilarit sekä alaosa päällystetty kestävillä klinkkerilaatoilla. Myymäläryhmän muodostavat pukimo-, jalkine-, sekatavara-, maito- ja leipä- sekä liha- ja leikkelemyymälät. Pukimoon on valmiiden vaatteiden sovitusta varten varattu erikoinen koetushuone, niin että valkeakoskilaisten ei enää kuuna päivänä tarvitse päällään kantaa sopimatonta ja epämukavaa pukua. Jalkinemyymälä taas, joka nyt toimii erillisenä osastona, voi lisättyine varastoineen entistä paremmin tyydyttää asiakkaiden vaatimuksia niin laadun kuin muodinkin puolesta. Sekatavara-, maito- ja leipä- sekä liha- ja leikkelemyymälät on kalustettu ajan viimeisten vaatimusten mukaisesti, joten valkeakoskelaiset saavat niistä ostaessaan tehdä ostoksensa ensiluokkaisen puhtaassa ja hygieenisessä ympäristössä. Lattiat on peitetty helposti puhtaana pidettävillä laatoilla, lihaosasto varustettu jäähdyttämöllä ja kalusto kokoonpantu marmorista, lasista ja aluminiumista. Alakerrassa on vielä pikaravintola".[4]
"Toisessa kerroksessa sijaitseva tilava ja valoisa I luokan ravintola on uuden liiketalon erikoisempia nähtävyyksiä. Ravintolaan johtaa kaunis portaikko, joka päättyy avaraan eteisaulaan ja sieltä ravintolasaliin. Ravintolan kaksi julkisivua on miltei kokonaan lasia, seinien värit ovat aistikkaat ja hillityt. Kaunis kukka-aula keskellä jakaa huoneen ikään kuin kahteen osaan. Katto on keskeltä sahalaitainen, joka yhdessä jalavaseinäpaneelauksen kanssa vaimentaa musiikin pehmeäksi ja miellyttäväksi. Samassa kerroksessa ovat myös kabinetti ja biljardisali. Ravintolan värityksen on sommitellut taiteilija E. Kauria".[4]
"Ravintolan keittiö on tilava ja käytännöllinen. Lattia ja seinät ovat hohtavan valkoisista laatoista. Varsinaisen keittiön yhteydessä on kylmäkeittiö, joka on lasiseinällä erotettu lämpimästä keittiöstä. Erillisessä huoneessa keittiön läheisyydessä on ns. esiperkaushuone, jossa multaiset juurikasvit ym. ruokatavarat puhdistetaan ennen kuin ne tuodaan ravintolan keittiöön. Keittiön välittömässä yhteydessä on vielä erilliset astianpesuhuoneet, kolme kaakeliseinäistä jäähdyttämöä, henkilökunnan puku- ja ruokailusuojat ja suihku".[4]
"Kellarista nostetaan tavarat hissin avulla keittiöön. Kellarikerroksessa on paitsi lämpökeskus, erilaatuisten tavarain varastosuojat. Osuusliikkeen konttorit sekä johtajan asunto ovat sijoitetut talon toiseen kerrokseen".[4]
Vuonna 1950 korotettiin päätoimipaikan kiinteistöä kerroksella ja siinä avattiin hotelli Koitto (vuodesta 1964 Kaupunginhotelli). Hotelli Koitto käsitti yhteensä 16 matkustajahuonetta, eteishallin jne. Vuonna 1955 kiinteistöön rakennettiin Valtakadun suuntainen lisäsiipi. Lisäsiipeen sijoitettiin puku- ja jalkinemyymälä.[1][2]
Vuonna 1975 Koiton talon katutasossa toimivat kansanravintola Linno ja kahvila-ruokala. Linnossa tavoiteltiin tikkataululla ja biljardipöydällä brittipubin tunnelmaa. Koiton talon ruokalan korvasi ravintola Parila.[5]
Syksyllä 1986 Koiton ravintolat remontoitiin perusteellisesti ja ne saivat uudet nimet: Trattoria Casa Mia, Pub Hattutemppu ja Fun Pub Carage. Hattutempussa luvattiin soitella jalkapallojoukkueiden kannatuslauluja muun musiikin lomassa.[5]
Jatkovaiheet
Osuusliike Koitto oli 1960-luvulla Valkeakosken suurin vähittäismyyntilike. Koiton viettäessä 50-vuotisjuhliaan vuonna 1975 sillä oli noin 4400 jäsentä, toimipaikkoja oli 35, henkilökuntaa lähes 200 ja liikevaihto vuodessa yli 20 miljoonaa markkaa. Sen kannattavuus kuitenkin heikkeni vähitellen. Muiden osuusliikkeiden tapaan Koitto oli joutunut kiinteään kytkentään OTK:n kanssa. Sen ja KK:n vaatimuksesta oli lakkautettava leipomo, sikala, puutarha ja huoltoasema sekä toistakymmentä myymälää.[3][5]
Vuonna 1982 päätettiin organisaation muutoksesta. 39 paikallista osuusliikettä fuusioitiin OTK:n kanssa E-osuuskunta EKA:ksi. Osuusliike Koitto oli näistä yksi. E-liike jaettiin valtakunnallisesti eri toimialoihin. Päivittäistavarakaupoista muodostettiin Siwa-myymälöitä, Centrumit korvattiin Eka-Marketeilla. 1980-luvulla tulivat Sateenkaaret ja seuraavalla vuosikymmenellä Tennat ja Mistot. Eka-yhtymä ajautui yrityssaneeraukseen vuonna 1993. Sen yhteydessä päivittäistavarakauppaa hoitanut osuuskunta Tradeka muutettiin osakeyhtiöksi vuonna 1995.
[5][3]
Koiton Kaupunginhotellin kapasiteetti kasvoi vuoteen 1980 mennessä 40 vuodepaikkaan. Vuonna 1988 majoitustilanne Valkeakoskella muuttui, kun Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen rakennuttama uusi hotelli Waltikka valmistui. Hotelli Waltikka tarjosi 213 vuodepaikkaa, kokous- ja ravintolapalvelut. Waltikan toimintaa pyöritti aluksi Penttilä Hotellit Oy ja vuodesta 1992 henkilökunnan perustama Waltikka Oy toimitusjohtajanaan Markku Paltiala. Uuden hotellin valmistuminen teki entisten osuusliikkeiden hotellien toiminnan tarpeettomaksi.[5]
Vuonna 1992 Koiton talon ravintolatilat osti ravintoloitsija Seppo Koskinen. Vuonna 1993 uudet omistajat ottivat askeleen taaksepäin ja Linno ja Parila palasivat Valkeakoksen katukuvaan. Seppo Koskinen mutti ravintolan yökerhoksi, mutta Linno piti pintansa kaupungin klassikkona.[5]
Entisen Linno-ravintolan tiloissa aloitti 27. syyskuuta 2024 Hemingway's pubi, jonka omistaa leppävirtalaislähtöinen Tulikuuma Kumpu Oy, pj. Jyri Kettunen. Uudessa ravintolassa säilyy perinteinen pubitunnelma sekä hana- ja juomavalikoiman yhdistelmä. Ravintolassa lauletaan myös karaokea ja takaosa toimii diskona ja yökerhona. [6][7]
↑ abcdefgVuorinen, Olli: Valkeakosken historia 2.osa , Kasvun vuosikymmenet. Valkeakoski: Valkeakosken kaupunki, 1995. ISBN 951-96307-2-4
↑ abcdVuorinen, Kalle: 50 vuotta työtä kotien hyväksi – Osuusliike Koitto 1925-1975. Valkeakoski: Osuusliike Koitto, 1975.
↑ abcdefVuorinen, Kalle & Vuorinen, Olli: Valkeakosken Työväenyhdistys ry 100 vuotta 1896-1996. Valkeakoski: Valkeakosken Työväenyhdistys ry, 1996. ISBN 952-90-7944-3
↑ abcdefLaino-Kaukiainen, Pirkko: Valkeakosken historia 3.osa , Sopeutumisen aika 1973-2013. Valkeakoski: Valkeakosken kaupunki, 2013. ISBN 978-951-96307-8-6
