Osman valmistui Konstantinopolin sotilasakatemiasta, liittyi vuonna 1853 ratsuväkeen ja palveli Krimin sodassa 1853–1856. Hän osallistui myös kansannousujen kukistamiseen 1860 Libanonissa, 1867 Kreetalla ja 1871 Jemenissä. Hänet ylennettiin 1871 everstiksi, 1874 prikaatinkenraaliksi (mirliva) ja 1875 divisioonankenraaliksi (ferik). Kun sotaSerbiaa vastaan puhkesi vuonna 1876, Osman nimitettiin Vidiniin sijoitetun armeijakunnan komentajaksi. Hän löi serbit nopealla hyökkäyksellä Saitšarissa ja Izvorissa, mistä hyvästä hänet ylennettiin muširiksi.[1][2]
Seuraavana vuonna syttyi sota Venäjää vastaan, ja venäläisten ylitettyä Tonavan heinäkuussa 1877 Osman sai määräyksen siirtää armeijakuntansa nopeasti Vidinistä itään. Hän pääsi joukkoineen liikenteellisessä solmukohdassa sijainneeseen Plevnan kaupunkiin ja linnoittautui sinne. Venäläiset yrittivät 20. ja 30. heinäkuuta sekä 11. syyskuuta turhaan vallata Plevnan rynnäköllä, mutta Osmanin puolustus piti ja hän vain vahvisti jatkuvasti linnakettaan.[1][2] Venäläisille ei jäänyt muuta mahdollisuutta kuin saartaa Plevna katkaisemalla sen huoltoyhteydet Sofiaan. Plevnan piiritys sitoi pääosan Venäjän armeijasta pohjois-Bulgariaan useiden kuukausien ajaksi ja viivästi siten turkkilaisten tappiota sodassa.
Osman yritti lopulta 9. joulukuuta murtautua ulos piirityksestä, mutta haavoittui ja joutui antautumaan seuraavana päivänä. Tästä huolimatta hän sai Turkissa kansallissankarin maineen ja hänet palkittiin ghasin arvonimellä. Hän joutui olemaan sotavankina Venäjällä vuoteen 1878. Palattuaan Osman sai tehtäväkseen uudelleenjärjestää Ottomaanien armeijan Euroopassa ja toimi valtakunnan sotaministerinä lyhyttä katkosta lukuun ottamatta vuoteen 1888. Hänet nimitettiin myös sulttaanin hovimarsalkaksi ja kenraaliadjutantiksi.[1][2]
Lähteet
↑ abcdOsman Nuri Paşa(englanniksi)Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 11.1.2014.
