Osman III (2. tammikuuta 1699 – 30. lokakuuta 1757) oli Osmanien valtakunnan sulttaani vuodesta 1754 vuoteen 1757. Hän oli Mustafan II:n poika ja Mahmud I:n nuorempi veli. Maininnan arvoista hänen lyhyessä hallintokaudessaan oli Istanbulin palo ja lisääntyvä suvaitsemattomuus ei-muslimeja kohtaan. Kristittyjä ja juutalaisia vaadittiin käyttämään erityisiä vaatteita tai merkkejä.

Osman III eli suurimman osan elämästään vankina palatsissa ja sulttaaniksi tultuaan hän käyttäytyi kummallisesti. Toisin kuin edellinen sulttaani, hän vihasi musiikkia ja karkotti kaikki muusikot palatsista. Koska hän oli ollut vankina palatsin naisten alueella, hän ei pitänyt naisten seurasta. Tämän takia hän piti rautakenkiä, jotta naiset kuulisivat, missä hän liikkui ja lähtisivät muualle.