Se tunnettiin aiemmin myös nimellä Kronshtadt Orion kehittäjänsä, pietarilaisen Kronshtadt Groupin vuoksi.[1][2] Kehitystyö tapahtui paljolti Venäjän puolustusministeriön rahoittaman Inohodets-hankkeen puitteissa (ven.Иноходец, suom. 'tahdistaja, tahdinantaja'). Joskus Orion-lennokkeja on kutsuttu Inohodets- tai Inohodets-RU-drooneiksi.[1][3] Syksystä 2015 lähtien Kronshtadt Group oli monialakonserni, pörssiyhtiö AFK Sisteman omistama tytäryhtiö. Lennokkivalmistajan omistusjärjestelyjä muutettiin sanktioiden kiertämiseksi tai muusta syystä kesällä 2021 niin, ettei pörssiyhtiö Sistema ainakaan virallisesti enää omistaisi enemmistöä Kronshtadt Groupista.[4]
Alkujaan Orion-drooni suunniteltiin ainoastaan tiedustelulennokiksi. Ensilento tapahtui 2015.[2] Ukrainalaiset ovat raportoineet, että yksi koelennolla ollut drooni putosi Venäjällä marraskuussa 2019.[5]
Droonin 2018 julkaistu vientimalli Orion-E (asemessuilla (27.8.2021).
Tuotekehitysvaiheen jälkeen Orion-drooni on otettu tuotantoon. Sen vientimalliksi kutsuttu versio kulkee nimellä Orion-E (ven.Орион-Э), ja se esiteltiin vuonna 2018. Aseistettuja Orion-droonien prototyyppejä testattiin taistelutehtävissä muun muassa Syyriassa 2019.[6]
Ilmoitettujen suoritusarvojensa perusteella se voidaan luokitella keskikorkealla lentämään pystyväksi MALE-luokan lennokiksi (MALE= Medium Altitude, Long Endurance). Lennokin suurin lentoonlähtöpaino on 1 150 kilogrammaa, se voi pysyä ilmassa 24 tuntia, lentää 200 km/h ja nousta enimmillään 7 500 metrin korkeuteen.[1][7][8][9][10] Orionin sensori- ja muu hyötykuorma on enintään 200 kilogrammaa. Droonista on kehitetty 25 ja 50 kg:n pommeja kuljettamaan pystyvä muunnos.[11]
Kehittyneempi Orion-2, Helios
Orion-2 Helios MAKS-2021-näyttelyssä.
Droonista on kehitteillä ainakin nimellä Orion-2 (ven.Орион-2) kulkeva, myös Helios-nimeen yhdistetty kookkaampi ja suorituskykyisempi lennokkiversio. Korkeammalle nousevana, kauemmaksi ja nopeammin lentävänä se olisi jo HALE-luokan drooni (HALE= High Altitude, Long Endurance). Tämä droonimallin suurin lentoonlähtöpaino olisi noin 5 000 kg, ylin lentokorkeus 12 000 metriä (39 400 jalkaa) ja lentonopeus 350 km/h (toisen lähteen mukaan 295 km/h).[7][11] Kaavailujen mukaan se voisi kuljettaa tonnin painoisen kuorman yli 10 000 kilometrin päähän ja pysyä ilmassa yli 40 tuntia.[11]
Kronshtadt kertoi vuonna 2019, että Orion-2 olisi tarkoitettu valvomaan Venäjän laajoja alueita, mukaanluettuna yksinomainen talousvyöhyke Jäämeren ja Tyynenmeren suunnilla. Lisäksi sitä voitaisiin käyttää "nopeaan rahtiliikenteeseen" yli 1,8 kilometrin mittaisille kiitoteille.[11]
Orion-droonit sotilaallisessa käytössä
Venäläinen jo Syyriassa käytetyin maastovärein maalattu Orion-drooni, väitteiden mukaan sotilaallista tehtävää suorittamassa (16.3.2022).
Aseistettua Orion-droonia testattiin Syyriassa vuonna 2019.[6]
Venäjän hyökkäyssodan aikana (2022–) Venäjän puolustusministeriö on kertonut Orion-droonin käytöstä muutamissa tiedotteissaan ja jakanut droonin kuvaamaksi tai sen käyttöön liittyväksi väitettyjä videoita.[6] Kuvien perusteella Orion-droonia olisi käytetty ainakin maalinosoitukseen ja taisteludokumentointiin; videossa kohteen tuhoava raketti tai muu projektiili voi tulla toisesta suunnasta eli toisesta aseesta kuin itse maalia osoittavasta ja sitä kuvaavasta droonista.[3][6] Venäjällä onkin esimerkiksi laserohjattuja ammuksia ampuvaa raskasta tykistöä.[10] Myös sodan osapuolten kalustotappiota avoimen median lähteiden perusteella seuraava Oxyx-sivusto on raportoinut droonia käytetyn tässä sodassa ukrainalaisia kohteita vastaan.[12]
Ainakin yksi Orion-drooni on ammuttu alas huhtikuussa 2022.[13][14]
Suomen lähellä mahdollisesti aseistettuja taistelulennokkeja palveluskäyttöön ottaviksi tukikohdiksi on mainittu ainakin Murmanskin alueenSeveromorsk-1, joka kuuluu Pohjoisen laivaston sotilaspiiriin. Siellä palveleva droonilentue on käyttänyt muun muassa Ukrainassa sotiessaan Orlan-10- ja/tai Forpost-lennokkeja.
↑ abJeffrey Edmonds & Samuel Bendett: Russian Military Autonomy in a Ukraine ConflictCNA’s Occasional Paper series. 2/2022. Center for Naval Analyses (CNA), cna.org. Viitattu 10.5.2022. (englanniksi)
