Oregoninvalkotammi (Quercus garryana)[3] on tammien sukuun kuuluva kesävihanta puulaji. Se kasvaa luontaisena Pohjois-Amerikan länsirannikolla YhdysvaltainKaliforniastaKanadanBrittiläiseen Kolumbiaan. Lajista tunnetaan kolme muunnosta, joista Quercus garryana var. garryana on puumainen ja kasvaa alavilla alueilla, kun taas kaksi muuta muunnosta kasvavat vuoristoissa ja jäävät yleensä alle viisimetrisiksi pensaiksi.[2]
Oregoninvalkotammi on pienehkö puu tai pensas. Se saattaa kasvaa 15–20 metriä korkeaksi, mutta voi jäädä alle metrin korkuiseksi pensaaksi.[2] Puulla on syvälle ulottuva pääjuuri ja laaja pinnanmyötäinen sivujuuristo.[4]
Kaarna on vaaleanharmaata ja halkeilee levyiksi. Versot ovat ruskeita, punaisia tai kellertäviä ja tiheään karvoittuneita.[2]Silmut ovat teräväkärkisiä, karvaisia ja 2–12 millimetriä pitkiä. Väriltään ne ovat ruskeita tai kellertäviä.[2]
Lehdet ovat yksinkertaisia, ruodillisia, muodoltaan soikeita tai vastapuikeita ja pariliuskaisia. Lehtilapa on 2,5–12 senttimetriä pitkä ja 1,5–8,5 senttimetriä leveä. Se on tylppä- tai kiilatyvinen. Lehden liuskat ovat tylppäkärkisiä. Lehdet ovat sulkasuonisia ja suonipareja on tavallisesti 4–7. Lehtilavan yläpinta on kirkkaan tai tumman vihreä, kiiltävä ja harvan tähtikarvainen. Sen alapinta on kellertävä tai vaaleanvihreä ja karvapeitteinen. Lehtiruoti on 4–10 millimetriä pitkä. Oregoninvalkotammi on kesävihanta ja pudottaa lehtensä talveksi.[2] Lehtien syysväritys vaihtelee yleensä kullankeltaisesta ruskeaan, joskus se on punertava.[5]
Laji on yksikotinen, ja hede- ja emikukat kasvavat erillään samassa puuyksilössä. Hedekukinnot ovat kapeita, vihreänkeltaisia, 3–10 senttimetriä pitkiä norkkoja. Emikukat kasvavat pienissä ryhmissä lehtihangoissa. Ne ovat pieniä, punaisia ja valkokarvaisia. Kukinta ajoittuu ilmastosta riippuen maaliskuulta kesäkuulle.[4]
Hedelmä on maljamaisen kehdon ympäröimä pähkinä eli terho. Terhot ovat yleensä perättömiä ja kasvavat yksittäin tai pienissä 2–3 terhon ryhmissä. Maljamainen kehto on 4–10 millimetriä pitkä, 12–22 millimetriä leveä ja puna- tai keltaruskeiden suomujen peittämä. Pähkinä on pallomainen tai pitkänpyöreä, 2,5–3,0 senttimetriä pitkä ja 1,4–2 senttimetriä leveä. Sen kärki on pyöristynyt tai tylppä.[2]
Levinneisyys
Phoradendron villosum -loiskasveja lehdettömän puun oksilla.
Oregoninvalkotammi kasvaa luonnonvaraisena Pohjois-Amerikan länsirannikolla Kanadan Brittiläisen Kolumbian eteläosissa sekä Yhdysvaltain Washingtonissa, Oregonissa ja Kaliforniassa.[4]
Lajin kolme muunnosta kasvavat erilaisissa ympäristöissä. Muunnos Quercus garryana var. garryana on yleensä puumainen ja kasvaa suurimmalla osalla lajin levinneisyysaluetta. Sitä esiintyy merenpinnantasolta noin 800 metrin korkeuteen. Quercus garryana var. breweri ja Quercus garryana var. semota ovat pensasmaisia ja kasvavat korkealla Kalifornian ja Oregonin vuoristoalueilla. Näistä var. breweri kasvaa 1 400–1 900 metrin korkeudella merenpinnasta ja var. semota 1 250–1 800 metrissä.[2]
Elinympäristö
Oregoninvalkotammi kasvaa monentyyppisissä olosuhteissa. Se kestää huonosti varjoa ja menestyy yleensä paremmin kuivilla alueilla, sillä se jää usein kosteilla, rehevillä paikoilla nopeampikasvuisten lajien varjoon.[4]
Oregoninvalkotammi voi muodostaa yksilajisia metsiä, mutta kasvaa myös sekametsissä monien muiden puulajien kanssa. Se kasvaa usein yhdessä muiden tammilajien, vaahteroiden (Acer) ja useiden mäntyjen (Pinus) kanssa.[4]
Phoradendron-suvun loiskasvit muodostavat usein suuria kasvustoja puun latvukseen. Puuta käyttävät ravinnokseen sadat eri hyönteislajit, mutta vain harvat niistä vahingoittavat sitä vakavasti.[4]
Käyttö
Oregoninvalkotammen puuaines on tiheää ja kestävää. Sitä käytetään rakentamiseen, sisustukseen, lavoihin ja aitoihin sekä polttopuuna.[4]
Kasvia on myös historiallisesti käytetty lääkintään, sen on uskottu esimerkiksi parantavan tuberkuloosia.[2] Lisäksi puun pähkinöitä on käytetty jauhettuna ravinnoksi.[4]
Lähteet
Kevin C. Nixon: Quercus garryanaFlora of North America. eFloras.org. (englanniksi)
William I. Stein: Oregon White Oak, Quercus garryanaSilvics Manual, vol. 2. United States Department of Agriculture Forest Service. Arkistoitu 12.10.2012. Viitattu 20.10.2012. (englanniksi)
Viitteet
↑Beckman, E.: Quercus garryanaIUCN Red List of Threatened Species. Version 2016.2. 2016. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 1.10.2016. (englanniksi)
.jpg)
