Omar ibn Abd al-Aziz eli Omar II oli Umaijadien dynastian Damaskoksen kalifaatin kalifi 717–720 serkkunsa Suleimanin jälkeen.[1] Hän oli toiminut edeltäjänsä tärkeimpänä neuvonantajana[2] ja päätteli, että laajan valtakunnan koossa pitäminen ei onnistu pelkillä sotavoimilla. Hän pyrki itse elämään vaatimattoman uskovaisen elämää ja saamaan uskonnosta valtakuntaa yhdistävän voiman.[3] Samalla hän sitoi melko itsenäiseksi päässeitä valtakunnan reuna-alueita tiukasti keskushallinnon alaisuuteen. Tarkoitusta varten hän erotti useita kuvernöörejä ja nimitti tilalle itselleen lojaaleja miehiä.[4] Hallitsijana mikään ei ollut liian vähäpätöistä kalifin kiinnostukselle: esimerkiksi Egyptissä hän määräsi puita istutettavaksi Niilin rantapenkalle.[5]
Omar lopetti edeltäjänsä aloittaman Konstantinopolin piirityksen vuonna 718 menetettyään sitä ennen suunnattomasti miehiä ja laivoja.[6]
