Kurt Heikki Olavi Erämetsä (vuoteen 1936 Enwald; 10. lokakuuta 1906 Lahti – 3. tammikuuta 1974 Helsinki) oli suomalainen kemisti, joka toimi Teknillisen korkeakoulun epäorgaanisen kemian professorina vuosina 1947–1973. Hän oli myös Suomalaisten Kemistien Seuran puheenjohtaja 1945–1946, Teknillisten tieteiden akatemian perustajajäsen 1957 ja Suomalaisen Tiedeakatemian jäsen vuodesta 1961.^[1]

Erämetsän vanhemmat, kouluneuvos Kurt H. Enwald ja Ingrid Viola Ryberg, olivat molemmat luonnontieteen opettajia Kuopion lyseossa, josta hän itsekin kirjoitti ylioppilaaksi vuonna 1926. Kemiasta ja geologiasta kiinnostunut Erämetsä valmistui diplomi-insinööriksi 1934 ja väitteli tekniikan tohtoriksi 1938 aiheenaan indiumin esiintyminen suomalaisissa mineraaleissa. Hän toimi Teknillisessä korkeakoulussa analyyttisen kemian lehtorina vuosina 1940–1946 ja sen jälkeen epäorgaanisen kemian professorina. Hänen professorikaudellaan TKK:lle hankittiin uutta laitteistoa, kuten spektrografi ja Suomen ensimmäinen kipinäherätykseen perustuva massaspektrometri. Erämetsä kehitti yhdessä Thure Georg Sahaman kanssa vuonna 1939 kompleksinmuodostukseen ja kromatografiaan perustuvan uuden menetelmän harvinaisten maametallien erottamiseen. Hänen aloitteestaan harvinaisten maametallien teollinen tuotanto aloitettiin 1960-luvulla Typpi Oy:n tehtailla Oulussa.^[1]

Erämetsän tunnetuin, joskin kiistelty saavutus oli prometium-alkuaineen väitetty eristäminen luonnosta. Hän kertoi kyenneensä eristämään prometiumin isotooppia Pm-147:ää vuonna 1964 Kuolan niemimaan apatiitista ja julkaisi löydöksensä seuraavana vuonna. Kansainvälinen tiedeyhteisö suhtautui löydökseen epäillen, sillä vaikka prometiumia voikin syntyä luonnossa uraanimalmin hajoamistuotteena, lyhyen puoliintumisajan vuoksi sen pitoisuuden luonnonmineraaleissa arveltiin olevan liian pieni eristettäväksi.^[2][1]

Lontoon kansainvälisessä valaistusalan näyttelyssä helmikuussa 1966 esiteltiin Erämetsän kehittämä Neolux-hehkulamppu, joka poikkesi aikaisemmista lampputyypeistä siinä, että sillä valaistaessa saatiin valaistuskohteen värit entistä kirkkaampina ja miellyttävämpinä esiin. Lampun kuvussa käytetty lasi suodatti pois valon keltaista komponenttia, mutta päästi läpi valon muut värit. Neolux-lamppu voitti kultamitalin ja kaupungin erikoispalkinnon Brysselissä vuonna 1966 järjestetyillä keksijöiden messuilla.^[3]